Kannatti unohtaa

7.2.2010 00:01

Lisää aiheesta

Huhtikuussa vuonna 2000 läksin töiden jälkeen työpaikaltani golf-klubilta. Auton luo päästyäni joku asiakas soitti kännykkääni. Puhelun päätyttyä laitoin kännykän auton katolle, koska piti palata vielä sisälle. Kotimatkalla, isommalle tielle päästyäni ajonopeus nousi ja silloin peruutuspeilistä huomasin jotain vilahtaneen takanani. Mikä lie pikkulintu ollut...

Vasta kotona huomasin, että puhelin jäi auton katolle ja niinpä takaisin etsimään. Muistin suurin piirtein missä kohtaa tietä olin nähnyt vilauksen ja niinpä aloin kävellen kulkea tienreunaa. Melko pian loskan seasta näkyikin kännykkä, mutta siitä puuttui puolikas, eli akkuosasto. Tien toiselta reunalta löytyi myös puuttuva osakin, joten puhelin oli nyt tallessa, vaikkakin kovasti märkä. Autolle kävellessä ja huolimattomuuttani kovasti ruoskien, loskan seasta näkyi oudon värinen paperin palanen. Potkaistessani sen kokonaan esille, osoittautui se sadan markan seteliksi, jonka vieressä oli lisäksi kahdenkymmenen markan seteli.

Täytyy tunnustaa, että rahat löydettyäni itseni ruoskiminen hieman laantui ja puhelinkin alkoi kuivatuksen jälkeen toimia moitteettomasti.

Taito Tuovinen, Joroinen

Kommentoi artikkelia