Kun muisti katosi, katosi myös pukki

A A
7.2.2010 00:01

Lisää aiheesta

Kello oli tasan 19, kuten oli sovittu, eräänä iltana 1970-luvulla joulun edellä. Koputin Suonenjoen seurakunnan kellotapulin oveen. Sisältä kuului lasten iloinen laulu Joulupukki, joulupukki...

Siellä oli menossa vaimoni Aulin pitämä tyttökerhon joulujuhla. Olin paikalla ajallaan, mutta selittämään jouduin:

– Hyvää iltaa. Nyt on minulla kummaa kerrottavaa. Äsken koputettiin meidän kotioveen. Menin avaamaan. Yllätys oli suuri. Ovella oli joulupukki ja pihassa hirmuisen suuren lahjareen edessä ihan loppuun väsynyt poro. Pukki selitti: "Nyt ei Petteri-poro jaksa yhtään enää. Kun tulimme Korvatunturilta Karttulan kautta, tämä Mustolanmäki on ihan suurin vastamäki koko matkalla, ja siinä se tuo Petteri-rukka sippasi ihan kokonaan. Mitenkä minä nyt pääsisin sinne tyttöjen joulujuhlaan lahjoineni?" Minä keksin nopeasti, että jätetään poro meidän hevostalliin lepäämään ja annetaan ruokaa eteen ja minä vien pukin autolla tämän loppumatkan. Niin pakkasimme kaikki lahjat autoon ja ne nipin napin siihen mahtuivat, mutta pukki itse ei millään enää. Pukki sanoi, että hän voi matkustaa auton katolla. Minun estelyt eivät auttaneet. Siellä oli hänen mielestään sopivan vilpoisaa ja kattokaiteista oli muka helppo pitää kiinni ja pukki kuulemma saa ihan luvallisesti siellä olla. Kun otin lämmitystöpselin irti autosta ja vähän huitaisin lunta tuulilasista, istui pukki jo tukevasti auton katolla ja kiirehti matkaan. Minä läksin ajamaan ja aika kyytiä tultiinkin. Mutta voi hirveää! Kun Tapulin eteen pysäytin auton, pukkia ei näkynyt missään. Onneksi lahjat ovat tässä.

Varsin kummallisia ilmeitä näin, enkä vähiten vaimoltani. Jaoin lahjat ja läksin.

Tosiasiassa oli niin, että minun piti olla se pukki. Vaimoni oli hyvissä ajoin pakannut kaikki pukkitarvikkeet nuttuineen, naamareineen ynnämuineen suureen pahvilaatikkoon ja pannut sen oven pieleen vakuuttaen, että siinä on kaikki. Ota se ja tule niin, että ennätät pukea eteisessä. Nostin laatikon siksi hetkeksi auton katolle, että otan lämmityspistokkeen pois ja käyn panemassa ulko-ovemme lukkoon. Hämärä oli ja ei koko 13 kilometrin matkalla muistunut mieleeni pukkitarvikkeet.

Tulomatkalla pahvilaatikko löytyi tienposkesta. Pukintarvikkeet olivat tallessa. Kun Aulikin tuli kotiin, meillä oli melko hauska kahvituokio.

Niilo Korhonen, Suonenjoki

Viihdeuutiset

Kommentoi artikkelia