EmediateAd

KUUTAMOKABAREE

A A
9.12.2009 0:01

Marko Salmela, Janne Tuovinen, Tapio Nykänen ja Lina Patrikainen.

PAULI VESAKAS

Lina Patrikainen & trio Kuopion kaupunginteatterin aulassa 7.12.

Kokonaisuuden voimakas visuaalinen teho teki sen, että Lina Patrikaisen ja säestävän trion konserttia voidaan kutsua kabareeksi. Johdonmukaista temaattista sidettä laulukertomuksissa ei toisaalta ollut. Spontaani dramaturginen eheys kuitenkin syntyi tunteita tulkitsevan ilmaisun kautta.

Tapio Nykänen, koskettimet, Janne Tuovinen, kontrabasso, ja Marko Salmela, rummut, osoittautui työskentelyssään hyvän ammattitason trioksi. Nykäsen käytössä ollut kapakkapiano tosin loi aitoa kabareetunnelmaa, mutta eikö sittenkin olisi voitu ottaa käyttöön teatterilta kunnon instrumentti?

Ensimmäinen melodinen aarre tarjottiin kuulijalle heti kättelyssä. Antonio Carlos Jobimin Yhden nuotin samba veti rytmisesti eteenpäin pehmeän viettelevästi. Tehoa vielä enensivät Lina Patrikaisen säteilevä glamour ja koreografia.

George Gershwinin The Man I Love soi aidolla jazzsoundilla. Tuli myös huomattua, että sekä laulu että instrumentit oli vahvistettu kuulijaa hemmottelevalle, ihanteelliselle tasolle.

Makeiden jazz-, musikaali- ja bossa nova -numeroiden rinnalla Anna-Mari Kähärän Avarasylisen naisen laulu kertoi humoristisesti nykypäivän vapaasta "uskollisuudesta". Käsittämättömällä nopeudella Lina Patrikainen oli ehtinyt vaihtaa pukua pianojohdannon aikana.

Laulujen ensimmäisen osaston aikana Patrikaisen äänen ylärekisterissä oli hieman turhaa jännitystä ja siitä aiheutuvaa soinnin ohuutta ja epävarmuutta. Erityisiä ansioita olivat toisaalta, varmaankin ohjaaja Maija-Liisa Strömin ideoimat, laulukertomusten tunnemaailmojen rikkaat tulkinnat.

Jobimin toisen ihastuttavan bossa novan Epävireiset sydämet Lina Patrikainen antoi soida täynnä alakuloa, hidasta jazzballadia luonnehti taas kujeileva veikeys.

Kabareen toisessa osastossa Patrikaisen ääni vaikutti soivan avautuneesti ja vapautuneesti. Hunajaisen balladin Maybe This Time tulkintaan hän heittäytyi täysillä.

Jo ennen Thelonious Monkin ja Cootie Williamsin sävelihanuuden Round Midnight tulkintaa kuulijan selässä alkoi kulkea muurahaisia. Matala sävellaji oli kuin luotu Lina Patrikaisen äänen parhaalle alueelle. Tulkinta oli intensiivisen eläytyvä.

Chydeniuksen ja Marja-Leena Mikkolan (sanat) laulun väkevä symbolinen kertomus vangitsi yleisön kuuntelemaan jännittyneenä.

Yleisö otti Lina Patrikaisen ja muusikot ihastuneena omakseen. Niinköhän kabareen aiotut kolme esityskertaa riittävät?

Klassinen

Kommentoi artikkelia