Mustikkainen splatter-soppa

A A
11.1.2009 0:01 (Päivitetty 11.1.2009 0:01)
Kuva: Kai Jäderholm

Tietokone editointiohjelmineen on kameran ohella Joonas Makkosen tärkein työväline.

Ohjaaja työssään.

Kola-Olli Hokkanen vierailee sauvakävelijän roolissa Joonas Makkosen elokuvassa.

Lisää aiheesta

Eeva Lankolainen

Zombie-epidemia Itä-Suomessa. Verta. Paljon verta. Siinä harrastajaohjaaja Joonas Makkosen ensimmäisen pitkän elokuvan aihe. Eikä elokuvan nimikään ole niitä tavanomaisimpia: Isoäidin sienikeitto.

22-vuotias mediatuotannon opiskelija, indie-ohjaaja ja vieremäläisen Makkosen perheen kuopus kuvailee esikoistaan "genrecocktailiksi".

- Itseironiaa on mukana aika paljon, virnistää Makkonen.

Reilun tunnin mittaisen elokuvan juoni ei ole turhalla realismilla pilattu: hämäräperäinen pillerikauppias Justin Case saapuu uneliaaseen yläsavolaiseen kylään, joka ei ole Vieremä, vaikka sitä muistuttaakin. Oudoin rohdoin maustettu sienikeitto saa aikaan zombie-epidemian. Eloonjääneiden pieni joukko puolustautuu zombieita vastaan muun muassa leipälapion avulla.

- Oma zombie-elokuva lienee jokaisen splatter-harrastajan unelma. Olen upottanut elokuvaan kaikenlaisia pieniä kunnianosoituksia b-luokan elokuville, Makkonen perustelee aihevalintaansa.

Esikuvakseen Makkonen nimeää modernin kauhun mestarin George A. Romeron.

- Romero yhdistää zombieleffoissaan viihteen yhteiskuntakritiikkiin.

Kola-Ollikin oli mukana
Suurin osa elokuvasta kuvattiin Makkosen kotimaisemissa Vieremällä kesällä 2007. Talkootyöhön osallistui joukko Makkosen ystäviä Vieremältä ja opiskelukavereita Torniosta. Yhtä pääosaa esittää armeijakaveri.

Viime syksynä pidettyihin lisäkuvauksiin paikalle ehti myös tv:stä tuttu Olli "Kola-Olli" Hokkanen, Makkosen tutuntuttu ja harrastajaelokuvien tekijä itsekin. Hokkanen esittää elokuvassa sauvakävelijää.

Tyylilajin mukaisesti veri roiskui kuvauksissa estoitta, ja osansa saivat kotijoukotkin.

- Pesin seitsemäntoista koneellista pyykkiä, muistelee elokuvaohjaajan äiti Anneli Makkonen.

Veren virkaa teki kaupan mustikkakeitto. Osittain normaali, osittain kevytversio.

- Päiväkohtauksissa mustikkakeitto on juuri sopivan väristä, yökohtauksissa vähän liian sinistä, ohjaaja arvioi.

Teknisistä ongelmista suurimpana Makkonen mainitsee kameran äänisisääntulon hajoamisen kuvauksen tiimellyksessä.

- Elokuva on 80-prosenttisesti jälkiäänitetty. Siinä on yksi syy, miksi sen valmistumiseen on mennyt niin kauan.

Näytelmiä jo lapsena
Jo alle kouluikäisenä Joonas Makkonen leikki teatteria siskojensa kanssa. Rooliasut loihdittiin vaatekaappien perukoilta, ja vanhemmilta perittiin markka pääsymaksua.

Kuvaamista Makkonen on harrastanut siitä lähtien, kun videokameran käteensä sai. Jo teini-iässä Joonas Makkosen "trademarkiksi" - hänen tavaramerkikseen ohjaajana - muodostui sekarotuinen lemmikkikoira Jo-Jo.

- Jo-Jo on ainakin vilahtanut melkein jokaisessa tekeleessäni.

Isoäidin sienikeitto jäi Jo-Jon viimeiseksi filmiksi. Koiravanhus nukkui pois syksyllä 2007. Sen nimi kuitenkin jatkaa elämäänsä, sillä Joonas Makkosen ympärille muodostunut harrastajaryhmä kantaa nimeä Jo-Jo the Dog Films.

Kuka: Joonas Makkonen Ikä: 22 vuotta.

Opiskelee Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelmassa mediatuotantoa.

Tehnyt lyhytelokuvia vuodesta 2004. Isoäidin sienikeitto on hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa.

Trademarkit ohjaajana: Jo-Jo-koira, vaaleanpunainen väri.

Lempielokuva: David Fincherin Fight Club.

Isoäidin sienikeitto -elokuvan ensi-ilta pidetään Vieremällä tänä keväänä.

Elokuvan traileri löytyy YouTube-palvelusta tai Makkosen harrastajaryhmän nettisivuilta (www.jo-jothedogfilms.com).

Viihdeuutiset

Kommentoi artikkelia