EmediateAd

Veikko vastaa

A A
26.7.2010 0:01 Veikko Virtanen

Heipä hei. Helteinen ja paarmapitoinen heinäkuu kallistuu lopuilleen. Lentopetojen uhri epäilee, että suurin osa Suomen paarmoista hakeutuu juuri hänen kimppuunsa, ja haluaa tietää miten ne kohteensa valitsevat.

Jos lohduttaa, olen minäkin saanut puremista osani. Paarmat löytävät kohteensa lämmön ja hiilidioksidin perusteella. Puutarhapuuhissa kannattaa siis pysytellä hengittämättä ja muutenkin coolina.

Joidenkin tutkimusten mukaan paarmoja viehättävät myös tummat värit, etenkin sininen.

Värisyttävistä paarmakokemuksista kertoo myös Kutiava patti, joka ihmettelee lehmien ja hevosten kykyä väristää nahkaansa juuri siitä, mistä hyönteinen härnää. Kysyjä pohtii, onko touhuun ihan omat lihakset, vai voisiko ihminenkin harjoitella noin mainion kyvyn.

En tunne lehmän ajatusmaailmaa, mutta eiköhän kyse ole tahdosta riippumattomasta lihasten liikkeestä, jonka kärpäsärsyke laukaisee. Saammehan mekin esimerkiksi vilunväristyksiä, joskaan tuskin ihan viime viikkoina.

Käsien ja kärpäslätkän keksimisen jälkeen nahanväristysosaaminen on käytön puutteessa taantunut, mutta mikä estää harjoittelemasta?

Jotkut ihmiset heiluttavat korviaan tai kohottelevat kulmakarvojaan tai suupieliään hämmentävillä tavoilla.

Ensi kesäksi ehtii treenata mestarilliset paarmankarkotuskyvyt.

Hommat haisemaan! Pelloille levitettävä liete sai Onnelin kysymään, mikä siitä oikein lehahtaa nenäämme. Sen on pakko olla "sitä ihteään", koska hajureseptorit vaativat varmaankin jonkinlaisen lähikontaktin, hän järkeilee.

Hajulla on Onneli. Mikrobitoiminnan tuloksena syntyneet haihtuvat, kaasumaiset molekyylit ne nenään liihottavat ja hajureseptoreihin osuvat. Pitoisuus voi olla hyvin pieni, mutta haju tuntuu.

Lietelannan haju on melkoinen sekoitus erilaisia yhdisteitä, kuten metaania, ammoniakkia, etikka- ja voihappoa, indoleja, fenoleja ja rikkiyhdisteitä. Esimerkiksi rikkivedyn hajun tunnistaa mädän kananmunan kuvottavaksi aromiksi.

Hajumolekyylit eivät tauteja levitä, mutta toki tuulessa saattaa taudinaiheuttajiakin liihotella. Voi myös ajatella niin, että vastenmieliset hajut suojaavat meitä käpälöimästä, saati syömästä terveydelle vaarallisia aineita.

Lopuksi: Onnelia askarruttaa myös hajumolekyylien ja virusten kokoero. Molempia on hyvin monenkokoisia, mutta yksinkertaisen metaanimolekyylin halkaisija on noin 0,5 nanometriä (metrin miljardisosa) ja virusten koko luokkaa 20-400 nm. Eli suunnilleen pingispallon ja pakettiauton suhde.

Voit lähettää Veikolle kysymyksiä tai palautetta sähköpostilla osoitteeseen: veikko.virtanen@savonsanomat.fi tai postitse osoitteeseen Savon Sanomat Päivyri/ Veikko Virtanen PL 68 70101 Kuopio.

Veikko vastaa

Kommentoi artikkelia