EmediateAd

Ommeltua häpeää

A A
17.5.2010 0:01

JUHA MÄKINEN

HANNERIINA MOISSEINEN

Setit ja partituurit

Huuda Huuda 2010, 60 s.

VILLE PIRINEN

Yhesti yhes toises paikas

Suuri Kurpitsa 2010, 48 s.

Hanneriina Moisseinen voitti Kemin sarjakuvakilpailun häpeällisistä sattumuksista tekemillään sarjakuvanovelleilla neljä vuotta sitten. Kilpailuun osallistuneet tarinat ja pari muuta on koottu komeaksi kovakantiseksi albumiksi.

Moisseinen on todellinen sekateknikko. Sarjakuvat on piirretty, maalattu ja ommeltu. Harvemmin tulee vastaan sarjakuvaa, jonka tekniikassa olisi jotain todella uutta. Itse en ole aiemmin törmännyt ommeltuun sarjakuvaan. Toimii! Ja kahta paremmin, kun kangastilkkuun kauniisti kirjailtu teksti on sitten rujoa kuten "Sitten ne tyypit veti sitä jätkää turpaan".

Osa Moisseisen häpeä-tarinoista liittyy juuri seksuaalisuuteen, mutta skaala on laaja. Viimeisessä, kokonaan kirjaillussa tarinassa Tyttö, joka näki ponin on kyse herkkyydestä, joka sekin voi joskus olla kokijalleen häpeällinen tunne.

Iloa tuottaa myös Moisseisen omintakeinen kieli. "Irto-Katri" on ehkäpä riemastuttavin kuulemani tuntemattomasta naishenkilöstä käytetty ilmaus.

Ville Pirisen pienoisalbumin Yhesti yhes toises paikas tarinat ovat etäisesti sukua Moisseisen sarjakuville. Pirinenkin ammentaa arjen absurdeista tilanteista.

Olennainen ero on siinä, että Moisseisen kertomuksissa häpeä kohdistuu tarinoiden kertojiin itseensä, Pirinen taas repii huumoria ulkopuolisista - kummallisesti käyttäytyvistä opettajista tai paitakauppiaista. Pirisen jutut jäävätkin sormella osoittelun tasolle: katsokaa, miten outo tyyppi!

Tarinat eivät myöskään kosketa tai huvita samalla tapaa kuin Moisseisen häpeä-sarjakuvat.

Sarjakuva

Kommentoi artikkelia