Opettajan painajainen

A A
7.2.2010 00:01

Lisää aiheesta

Oli pakkaspäivä joulun alla, ja olin pimeällä neljän jälkeen lähdössä koululta kotiin. Koulun piha oli lähes autio. Sylissäni oli kasa papereita, jotka laitoin auton katolle ihan vaan siksi aikaa, kun avasin auton ovia ja irrotin lohkolämmittimen piuhaa tolpasta. Sain piuhan auton kyytiin ja peruutin vauhdikkaasti tyhjällä pihalla. Lähtiessäni ajamaan jostain kumman syystä vilkaisin kuitenkin peruutuspeiliin. Miksi ihmeessä katolta tipahti lumilaatta? Eihän tänään ollut satanut lunta?

Siinä samassa totuus valkeni: katolta tipahtivat opiskelijoideni kirjoitelmat, jotka olin saanut kerättyä joululomalukemiseksi. Ja taisi siinä olla kurssipäiväkirjatkin.

Pysähdyin ja kirosin huonoa muistiani. Ei auttanut muu kuin haravoida koko koulun piha ja kädet kohmeessa pyydystää papereita, jotka olivat levinneet ympäriinsä. Onneksi ei sentään kadulle, siunasin mielessäni. Ja onneksi ei ollut ketään näkemässä. Lopulta en enää löytänyt mitään ja ajelin kotiin toivoen, että sain kiinni mahdollisimman monta hengentuotetta.

Tätä tarinaa en olisi julkisesti kertonut, jos yksikin oppilaideni papereista olisi hävinnyt. Olisi siinä ollut selittämistä, jos ei olisi ollut opiskelijoille joulun jälkeen mitään palautettavaa.

Tiina Karjalainen, Kuopio

Viihdeuutiset

Kommentoi artikkelia