Reportaasi Nilsiässä vuonna 1987Samantha Savon rintamailla

Kuva: Mauno Hämäläinen

Valokuvaajat piirittivät Samantha Foxia laskettelurinteessä.

Kuva: Mauno Hämäläinen

Nipasen tienvarsimainoksessa Samantha Foxia mainostettiin kuten muitakin esiintyjiä.

Neiti Samantha Foxin kuvaaminen ja jututtaminen ei ole maailman yksinkertaisin asia. Sen saivat Nilsiässä kokea niin ammattikuvaajat ja toimittajat kuin tavallinen rahvaskin. Kolmen sadan markan pääsylipun kylkiäisenä ei kameraa vienyt ravintolaan yksikään.

Yksi täti yritti räpsäistä 20 metrin päästä pimeässä salissa taskukameralla kuvan, mutta yliaktiivinen suomalainen turvallisuusmies survoi tädin sormen verille, murjoi kameran takakannen rikki ja repi kaupanpäällisiksi filmin. Yksi teini-ikäinen ihailija lensi ulos koko talosta kuvattuaan idolinsa saapumista hotellin aulaan.

Samantha Foxilla on kaksi asiaa, joita hän ei varmasti vaihda pois. Kumpikaan niistä ei ole Turun sinappi.

- Mahottoman isot, mutta pirun lyhyessä rungossa, tiivisti perusnilsiäläinen näkemänsä.

Neiti Fox oli tietoisesti valinnut viikonvaihteeksi ylleen joko väljää loimea tai sitten tanakasti topattua, jolloin maailmanmainetta ja maallista mammonaa tuottaneet sulot peittyivät ärsyttävästi.

Vain yhden kerran (ruokaillessa) Samantha avasi toppapuseron yläosan ja päästi pääomaisuutensa somasti tuulettumaan - puseron alla tietenkin. Manageri veti kuitenkin parin minuutin kuluttua vetskarin hienovaraisesti ylös - ja tavallinen kansa pääsi taas jatkamaan syömäpuuhiaan.

Samantha pitääkin itseään tätä nykyä enemmän laulajana kuin valokuvamallina. Tämän vakuudeksi hän aukoi 8,5 minuuttia suutaan Hotelli Nipasen ravintolassa vähän vaille 11 lauantai-iltana. Kahden kappaleen laulu ja musiikki tulivat levyltä.

Vaikka yleisö taputti liki puoli tuntia kämmenensä ruvelle, niin ylimääräistä laulunpätkää ei tullut. Ja sillä siisti. Sen sijaan Samantha lopulta ilmestyi kirjoittamaan hetkeksi jumalallisia nimikirjoituksiaan, joita rohkaisuryyppyjä kiskoneet isät hakivat kädet vapisten joko vielä syntymättömille tai sitten jo kotoa pois muuttaneille lapsilleen.

Vankan valtakunnallisen julkisuuden saanut show ei vetänyt ravintolaa täyteen. Väkeä oli kolmisen sataa. Tavallisen tauriaisen menohaluja hillitsi kummasti 300 markan sisäänpääsymaksu, jolla tosin sai kelvollisen ruuan.

Samanthan kanssa ei saanut edes lehdistötilaisuudessa keskustella raha-asioista. Epäviralliset arviot korvauksesta liikkuivat 90 000 markan tietämissä. Tämän päälle tulevat sitten kaiken maailman kulut yksityislennoista Helsingin ja Kuopion välillä, neidin vaatimista turvallisuusmiehistä, autoista, peileistä ja vesipatjasta. Periaatteessa koko sviitti sai uuden ilmeen viikonvaihteeksi.

Syntisen suloinen

Kohuttu Samantha on tosiaan pirun pieni, vain 155 senttiä. Painoa on kertynyt vaivaiset 45 kiloa. Kaksi kertaa itseään pitemmän turvallisuusmiehen vieressä hän näytti lähinnä peruskouluaan päättävältä pikkutytöltä. Tosin strategisten mittojensa ansiosta (92, 59, 79) tyttö ei pääse piiloutumaan isompaankaan joukkoon.

Samantha on mukavan syntisen näköinen kaulasta alaspäin. Kasvoiltaan hän on vietävän kaunis, jopa viattoman näköinen. Katse sulattaa sokeritopan. Tosin hän itse on sanonut, ettei "näillä rinnoilla voi olla viattoman näköinen".

Samantha ei suuttunut Nilsiässä julkisesti kertaakaan. Päinvastoin niissä vähissä tilanteissa, joissa maailman ihmettä sai vapaasti tuijottaa, hän oli iloinen ja ystävällinen. Niin myös siinä ainoassa lehdistötilaisuudessa, jossa hän kymmenessä minuutissa sanoi, että "Suomi on kaunis, ihmiset ihania, haluan tulla joskus uudelleen, sain pilkillä isomman kalan kuin manageri, olin toista kertaa elämässäni suksilla, toinen älppäri ilmestyy toukokuussa, käyn muissakin Pohjoismaissa, minulla on ollut uskomattoman hyvä tuuri, olen onnellinen".

Samantha jätti turhan äksyilyn ja hermoilun managereilleen, hotellin isännälle ja turvamiehille, jotka jaksoivatkin pontevasti kantaa huolta kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta maan ja taivaan välillä.

Samantha on esiintymisen ammattilainen, vastaan ei voi väittää. Tästä oli oivana esimerkkinä lauantai-illan pikashow, jossa moni ei edes tajunnut, ettei ääni tule siitä suloisesta suusta. Ehkäpä katseet olivatkin jumittuneet alemmaksi.

Samanthan mukana oli Nilsiässä hänen äitinsä Carol Fox, joka myös jaksoi hyväntuulisesti jutella erilaisten immeisten kanssa ennenkuin turvamiehet siirsivät kyselijät syrjemmälle.

Kerran äiti-Fox näytti huolestuneelta, kun suomalainen ravintolaväki tungeksi nimikirjoituspyyntöineen tyttären ympärillä. Äidille ilmeisesti silloin valkeni karu totuus: lontoolaisten, newyorkkilaisten ja tokiolaisten juppien lisäksi myös metsäsuomalainen perusjuntti on rakastunut hänen tyttäreensä ja miettii likaisessa mielessään vaikka mitä.

Kuvaajien painajainen

Nilsiässä vietti viikonvaihteessa toistakymmentä valokuvaajaa. He tuskin unohtavat tätä keikkaa, siksi vaikeaksi heidän työnsä tehtiin. Syy ei varmasti ollut Samantha Foxin, vaan suomalaisten järjestäjien, jotka olivat ottaneet kykyihinsä nähden liian ison urakan.

Ohjelmatoimisto Rocktopsin edustaja Sami Valkonen ilmoitti mahtipontisesti järjestäneensä Samanthan Suomeen. Saattaa olla osittain tottakin, mutta Suomessa herran lehdistöjärjestelyt menivät pääasiassa pieleen. Mies lupaili enemmän kuin mihin omat eväät riittivät. Kuvaajat ja toimittajat juoksivat kuin koirat ympäriinsä ja odottivat hotellin aulassa parhaassa tapauksessa 3,5 tuntia toppavarusteet päällä asioiden järjestymistä.

Samanthan englantilainen manageri Neil Smith päätti kaikesta. Suurimmat kiistat syntyivät managerin ja kuvaajien välillä. Hetkeä aiemmin annettu kuvauslupa muuttui ykskaks lauseeksi: no pictures here! Jos sana ei tehonnut, suomalaiset turvallisuusmiehet tyrkkivät innolla kuvaajia hankeen.

- Etteks te tajuu, ett Sammy on täällä lomalla eikä poseeraamass, oli Valkosen vakiovalitus.

Kyllä kuvaajat sen tajusivat, mutta he tajusivat myös, että kuvia on sivuille saatava. Koko homman olisi voinut ratkaista yhdellä peruspalaverilla, jossa alusta lähtien olisi sovittu pelisäännöistä. Kuvausaikaa olisi tarvittu puoli tuntia päivässä suksi- tai pulkkamäessä, ja Foxien loppuaika olisi jäänyt lomailuun. Nyt tilanne meni käsittämättömäksi kyttäämiseksi ja kiroiluksi.

Jos vilpitön tarkoitus oli vain rauhallinen lomailu, niin miksi ihmeessä lehdistö piti kutsua paikalle? No tietenkin rahan ja mainosarvon vuoksi.

Huippuesimerkki "yhteistyöstä" oli se, että viisi minuuttia ennen rinteeseen menoa luvattiin vapaa kuvausaika. Samanthan ja lehdistön autojen väliin porhalsi matkalla hotellinjohtaja Asko Riikonen, joka keskellä tietä kävelyvauhtia ajaen jarrutti lehdistön matkantekoa ja sai autot juuttumaan kiinni sohjoiseen mäkeen. Kun lehdistö ehti paikalle, istui neiti Fox vielä autossa piilossaan, eikä etumatkasta ollut mitään iloa.

Ainahan on maksettava eikös juu!

Huomattavasti räväkämmin johtaja Riikonen hoiteli raha-asioita. Hotellissa kahden hengen huone maksoi yöltä 600 markkaa, kun normaalisti hinta on 125 markkaa per asiakas. Puolipakolla myytiin kahden yön pakettia. Huippuhintaan ei huoneessa kuulunut sen paremmin shampoota kuin radiotakaan. Television olisi voinut vuokrata 65 markan lisämaksulla.

Hotelliin oli haalittu ylimääräistä henkilökuntaa viikonvaihteeksi Kuopion ravintoloista. Ruoka oli hyvää, mutta tarjoilu toivottoman hidasta. Mitenhän kankeaa palvelu olisi ollut, jos talo olisi ollut täynnä?

Touhusta jäi rahan lypsämisen maku. Se maksu ei välttämättä ole paha, business is business ja maksaminen vapaaehtoista. Mutta tuntui siltä, että Samantha Foxilla ei ollut harmainta aavistusta suomalaisten isäntien rahantekotalkoista ja lupailuista.

Yksi esimerkki: Hotelli vaati ilmaista ilmoitustilaa Savon Sanomista vastineeksi siitä, että kuvaajalle "järjestetään mahdollisuus" kuvata Samanthan saapumista lentokoneella yleisen järven jäälle. Sään vuoksi laskeuduttiin kuitenkin Rissalaan. Kenellekähän siellä kuvaamisesta olisi pitänyt maksaa?

Aikakauslehdet kävivät oman kisansa yksinoikeudesta. Apu luopui viime tipassa ja Seura sai noin 10 000 markalla pienen haastattelun ja oikeuden kuvata rinteessä, jonne muita kuvaajia ei laskettu. Nuorten Suosikki valitsi säästölinjan. Se teki Samanthasta puhelinhaastattelun pari kuukautta sitten ja lähiaikoina se julkaistaan ikään kuin Nilsiässä tehtynä.

- Pidin tarkoituksellisesti tiukasti kiinni lomailusta ja lepäilystä. Tosin olen tottunut siihen, ettei se ikinä ihan onnistu. Ei se onnistunut viimeksi Afrikassakaan, sanoi Samantha, hymyili söpösti ja lensi sunnuntai-illaksi tekemään tv-ohjelmaa Lontooseen.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious