Seitsemäntoista ikuisesti

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
20.11.2009 0:00

Kristen Stewartin esittämä Bella ja Robert Pattinsonin Edward-vampyyri tykkäävät toisistaan elokuvassa, jonka viimeiset minuutit venyttävät kriitikon mukaan aikaa sietokyvyn rajoille.

TWILIGHT - UUSIKUU

(Star 1 & 3, K13) Twilight-sarjan toinen elokuva Uusikuu on siirappia varhaisteinien sielulle. 10-vuotiaat leikkivät mielellään roolileikkejä, joissa jaetaan ensimmäiseksi iät ja hiustenväri: "Jos mää oon seitsemäntoista ja vaalee, niin ootsää sitte kaheksantoista ja sul on vaikka punanen pitkä tukka."

Ei tarvitse mennä kuin kolme vuosikymmentä taaksepäin niin "mää olin Charlien enkeleissä se Sabrina eli Kate ja Abbasta mä olin Frida vaikka kaikki pojat tykkäs Agnetasta, mut se rooli lankes aina Sannalle."

Uusikuu tuntuu hyvinkin perustuvan tälle samaiselle houkuttelevan etäiselle roolileikille.

Ikäraja K-13 tosin rajaa auttamatta ehkä otollisimman yleisön ulkopuolelle, niin lapselliselle perustalle elokuva laskeutuu.

Lohduton debis
Bella Swan (Kristen Stewart) täyttää kahdeksantoista ja on huolestunut ikääntymisestään, sillä rakastettu Edward, vampyyri (Robert Pattison) pysyy ikuisesti seitsemäntoistavuotiaana.

Heidän orastavan rakkauden tielle näyttää siis jo alkumetreillä avautuvan ammottava kuilu, joka ajan myötä vain pahenee; eihän kukaan seitsemäntoistavuotias voi rakastaa mummoikäistä naista.

Päänvaivaa aiheuttaa myös Edwardin verenhimossaan pinnistelevä suku. Vampyyrien ahnas katse näyttäytyy kaikessa kaksimielisyydessään - no, kuivana.

Suojellakseen rakastaan Edward perheineen lähtee pois.

Tavallinen tallukka
Robert Pattison kalvakkana ja surumielisenä Edwardina on parhaimmillaan valkokankaan ulkopuolella.

Kristen Stewart on ihan ok teinityttönä, joka tuntee olevansa niin erilainen, vaikka onkin ihan pieni ja tavallinen ja kauheissa syömmen tuskissa niin, että rintaa puristaa.

Lohduttoman depiksen jälkeen lohtua alkaa löytyä intiaaniystävä Jacobin (Taylor Lautner) seurassa, joka, toisin kuin vampyyri Edward, on lihaksikas ja verevä ja maanläheinen.

Bellalle Jacob on kuitenkin vain ystävä, mikä tietenkään ei tyydytä Jacobin, 16 vuotta, puberteettisia toiveita, joten Jacobin on löydettävä todellinen minuutensa ollakseen varteenotettava vastapeluri.

Hän on ihmissusi, aaarrgggh.

Sietokyvyn rajoilla
Elokuva etenee kohtuullisesti ensimmäisen tunnin keskittyen Bellan ja hänen isänsä (Billy Burke) etäisläheiseen yhteiseloon, mutta jumittuu lopulta jauhamaan yhtä ja samaa "ota minut - en saata - antaudun - en voi - ikuisesti sinun" -litaniaa, joka ajaa lopulta epäilemään käsikirjoittaja-ohjaaja valjakon, Melissa Rosenbergin ja Chris Weitzin, täyspäisyyttä.

Viimeiset minuutit venyttävät aikaa sietokyvyn rajoille. Elokuva jähmettyy ja kohmettuu niille sijoilleen, kauniit kuvat pihisevät hengettöminä ja verenvähyys vaivaa jokaista henkilöä.

Suurin ongelma selkeästi on Stephenie Meyerin alkuperäisteksti, joka korniudessaan ja fantisoinnissaan kirvoittaisi jos jonkinmoisiin tulkintoihin.

En kuitenkaan ryhdy niihin, riisun ryppyisen noidan viittani ja totean, kotoisan lynkkausryhmän vaaniessa selkäni takana, että elokuva on ei-suositeltava mutta vaaraton.

Elokuvan tarina jatkuu elokuvasarjan kolmannessa osassa Twilight - Epäilys, jonka maailmanensi-ilta on alustavasti asetettu ensi vuoden kesäkuulle.

PAULIINA SIEKKINEN

Viihdeuutiset

Kommentoi artikkelia