Tikari kurkussa

A A
6.10.2009 0:01 (Päivitetty 6.10.2009 0:01)
Kuva: Jouni Turunen

Jari Tapanaisen mukaan asennon on oltava oikea, kun miekanterä matkaa suun kautta nieluun ja siitä ruokatorveen ja mahalaukkuun asti. Terän kulkemisen elimistössä tuntee koko ajan. Lajin vaarallisuudesta kertoo sekin, että Tapanaisen oppi-isä, Timo Tuomivaara, lopetti miekkojen nielemisen miekan vahingoittaessa hänen oikeaa keuhkoaan.

Lisää aiheesta

Tiina Sormunen

Syysaurinko saa ilmaan kohotetun tikarin välkehtimään ja näytöstä seuraavan yleisön kohahtamaan.

- Hyvänen aika, ei kai se tuohon pysty, terähän on paljon pidempi kuin se edellinen, joku kuiskaa, ja ilmeistä päätellen muutama muukin on samoilla linjoilla.

Vain hetkeä aikaisemmin pakkopaidasta vapautunut Jari Tapanainen, 33, ei kohtauksesta hämmenny.

Esiintymislavalle polvistunut sirkustaiteilija vilkaisee hymyillen ihmettelijöitään, ja kallistaa päätään takakenoon. 70-luvun italoleffamusiikin raikaessa Tapanainen alkaa pujottaa tikarin puolimetristä terää kurkkuunsa, eikä pistoaseesta näy pian muuta kuin suusta pilkistävä kahva.

Kyllä kahlekuningas, fakiiri ja Suomen ainoa miekannielijä pystyy.

Ihan liekeissä
Savonlinnassa asusteleva Tapanainen viehättyi hieman tavallista erikoisemmista taidoista jo pienenä. Kimmokkeena toimi erään Valitut Palat -lehden sivuilta bongattu, muutaman sivun mittainen artikkeli unkarilaisesta kahlekuninkaasta Harry Houdinista, mitä Tapanainen tankkasi usein ja hartaasti. Lisätulta kipinäänsä hän kävi raapimassa kirjastossa.

Houdiniksi Tapanaisesta ei vielä siinä vaiheessa ollut. Niin ei pitänyt edes käydä, sillä nuorukaisen ykköshaaveena oli päästä elokuviin stunt-mieheksi. Unelmaansa tavoitellessaan Tapanainen vietti 90-luvun alkupuolen treenaillen kaatumista, putoamista ja palamista.

Vuosikymmenen lopulla vanha suola alkoi kuitenkin janottaa.

- Tv:n taikuriohjelmat kiinnostivat, ja etenkin niiden kahlekuningasnumeroita piti tallentaa videokaseteille. Niitä kelaamalla ja katsomalla aloin vähitellen hahmottaa, mitä esimerkiksi pakkopaidasta vapautuminen vaatii, Tapanainen muistelee.

- Kahlenumeroiden treenaaminen vaati vielä luotettavan avustajan. Minä löysin sellaisen vuonna 1998, kun tapasin nykyisen vaimoni. Hän ymmärsi jutun jujun, eikä katsonut harrastustani kieroon.

Tapanaisen ensimmäinen esiintyminen kahlekuninkaana tapahtui vapautumisella köysistä ilmatiiviin säkin sisällä vuonna 2000.

Seuraavana vuonna ohjelmisto karttui fakiirinumeroilla, kuten naulan hakkaamisella nenäonteloon ja hehkulampun syömisellä.

Ilman nieleskelyä
Tapanaisen uravalinta vahvistui entisestään, kun hän tutustui legendaariseen kahlekuninkaaseen Timo Tuomivaaraan.

- Kävin Timon kanssa läpi kahlenumeroiden saloja, mutta hänen mukaansa olin jo löytänyt siinä jutussa oman tieni. Timo opastikin jatkamaan polkua miekannielennällä. Monesti taitoa treenatessani, kurkun ollessa turvoksissa ja verta tihkuva, olin luovuttaa, mutta Timo valoi minuun uskoa. Hänen kannustuksensa olikin korvaamaton apu.

- Jo pelkkä oksennusrefleksin voittaminen oli työlästä, mutta noin vuoden harjoiteltuani homma alkoi mennä oikein ilman kivuliasta nieleskelyä. Siinä mielessä miekannielentä onkin harhaanjohtava ilmaus.

Tapanainen oikaisee myös käsitystä, ettei miekannielijää oksettaisi ikinä.

- En tosin muista, milloin olisin viimeksi antanut ylen, mutta ihan samalla tavalla minäkin alan kakoa, jos nieluani ärsytetään, hän nauraa.

Tapanainen on toiminut Suomen ainoana miekannielijänä vuodesta 2002 lähtien. Samana vuonna myös pätkittäinen päivätyö sai antaa latua yrittäjyydelle, ja Tapanaisesta tuli esiintyvä taiteilija. Keikkaa hän on heittänyt muun muassa erilaisissa tapahtumissa sekä ravintoloissa.

- Toimeentulo on hyvin vaihteleva. Joskus menee paremmin, joskus eletään pienemmällä liekillä. Yleensä vuoden alku on hiljaista, mutta loppuvuodesta esiintymisille on yleensä paljon kysyntää. Nyt saa nähdä, miten lama vaikuttaa tilanteeseen.

Ääni paineessa
Tapanaisen tavalliseen keikkapäivään mahtuu maksimissaan kaksi esitystä. Enempään hän ei taipuisikaan, sillä vaikka mies selättääkin kahleet helponnäköisesti, on vapautuminen fyysisesti vaativaa. Miekannielentä puolestaan rasittaa kurkkua.

- Keikoista palautumiseen minulla ei ole erityisiä kikkoja. Tälläkin hetkellä ääni on paineessa edellisen keikan jäljiltä.

Tapanainen aikoo jatkaa uraansa niin kauan kuin rahkeet vain riittävät. Ideoista hänellä ei ainakaan ole puutetta.

- Minulla ei ole ennakkoon tapana paljastaa tulevia esityksiäni, mutta sen verran voin jo kertoa, että työstän nyt erästä temppua, joka toivottavasti toteutuu ensi kesänä. Yleensä nämä tavallista isommat vapautumiset vaativat useamman vuoden paneutumisen ja suunnittelun, jotta lopputuloksena on onnistunut suoritus.

Jari Tapanainen : Pitelemätön nielijä Syntynyt 21.2. 1976 Savonlinnassa.

Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksivuotias poika.

Koulutukseltaan tietotekniikan mekaanikko.

Toiminut vuodesta 2002 lähtien kahlekuninkaana, fakiirina ja miekannielijänä.

Tällä hetkellä Suomen ainoa miekannielijä.

Harrastuksina työ ja temppujen treenailu, lukeminen ja elokuvat.

Ei omista digiboxia.

Motto: Bob Marleyn biisin mukaisesti emancipate yourself from mental slavery (vapauta itsesi henkisestä orjuudesta).

Kotisivut: www.jaritapanainen.com

Viihdeuutiset

Kommentoi artikkelia