Lukeminen kannattaa (lähes) aina

A A
7.2.2010 00:01

Lisää aiheesta

Olin kahden alle kolmevuotiaiden tyttärieni kanssa kirjastossa viime kesänä. Kirjastoreissun jälkeen kävimme vielä kaupassa. Olimme juuri päässeet sisälle kauppaan, kun puhelin soi. Soittaja oli kirjaston virkailija.

– Tuota... Sitä minä vain, että oliko sinulla koko aineisto siellä auton katolla?

Minulla löi hetken tyhjää, kun ihmettelin, mitä hän oikein tarkoitti. Sitten päähäni välähti tuskallisen kirkas kuva siitä kohtalokkaasta hetkestä, kun laskin kirjat käsistäni laittaakseni lapset autoon. Seuraavat tuntemukset olivatkin paniikki ja suunnaton häpeä. Samalla virkailija selvittää langan toisessa päässä, että joku kirjaston asiakas oli kuulemma huomannut tilanteen parkkipaikalla ja yrittänyt huudella minua pysähtymään. Saaliikseen hän oli saanut yhden pudonneen lastenkirjan, jonka kera hän oli ilmestynyt kirjastoon tapahtuneesta ilmoittamaan.

Eihän siinä tilanteessa muu auttanut kuin lukuisten, mutta silti riittämättömiltä tuntuneiden, anteeksipyyntöjen jälkeen virittää lapset taas autoon ja lähteä omia jälkiään takaisin päin... ja toivoa parasta.

Lopulta löysin kaikki kirjat levällään yhdestä kadunkulmasta keskeltä autotietä. Kiitin onneani, että olin ajanut vähäliikenteisempää reittiä. Kaikki kirjat olivat kunnossa, tosin yhden kirjan puhtaanvalkoista alkusivua halkoi pölyinen renkaanjälki. Kiitos kuivan kesäkelin, tuokin jälki lähti kädellä pyyhkäisemällä. Tuskallisen nolon tapauksen päätöksen kruunasi takapenkiltä kuuluva lähes kolmevuotiaan esikoisen viaton kysymys:

– Äiti, miksi sinä ne kirjat tuonne viskasit?

Lienee tarpeetonta lisätä, että nykyään hoidan kirjastoreissut huomattavasti huolellisemmalla otteella.

Kati Ainasoja, Iisalmi

Viihdeuutiset

Kommentoi artikkelia