Älä yritä mennä oikopolkua oman itsesi ohi

Nyt kun moni lapsi, nuori ja aikuinenkin on palannut syksyn saapuessa koulunpenkille tai aloittaa koulutiensä, aloin miettimään oppimisen käsitystä.

Me länsimaisen koululaitoksen kasvatit ajattelemme oppimista yleensä jonkinlaisena lineaarisena tapahtumana, jossa aloitetaan lapsena tyhjänä tauluna, ja opettajat täyttävät meidät tiedolla vuosien kulussa. Vanhan tiedon päälle lisätään uutta tietoa, faktat lisääntyvät päässä, tieto lisääntyy, osaamme yhä uusi asioita. Emme osanneet edes aakkosia, mutta sitten osaammekin kirjoittaa ja lukea, sen varassa osaamme sitten kerätä ja vertailla tietoa, yhdistellä eri faktoja, tehdä referaatteja ja johtopäätöksiä oppimastamme. Tärkeitä taitoja kaikki tyynni!

Syvempi oppimisen muoto on mennä sisälle siihen tietoon jota meissä jo on, ja tutkiskella sitä aina vain uusista näkökulmista. Tieteellinen tutkimus perustuu aina vanhaan tietoon mutta on myös valmis katselemaan sitä kriittisesti. Jos emme olisi valmiita jättämään vanhaa “tietoa”, olisimme yhä sitä mieltä, että maapallo on litteä tai aurinkokunnan keskipiste.

Kun on oppinut perusasiat, lukemaan, laskemaan ja käyttäytymään yhteiskunnassa niin että pärjää laskujen, palkkakuittien, arjen ja kanssaihmisten kanssa, tulee jossain vaiheessa vastaan raja, jonka jälkeen tiedon lisääminen alkaa olla enää kysymys Trivial Pursuitin voittamisesta. Nippelitieto ja vuosilukujen muistaminen eivät tee sinusta tyytyväisempää ihmistä, itsetuntemus ja kyky elää omassa kropassaan tekee sen varmasti. Ja toisinpäin: mikään maailman informaatio ei tee sinusta onnellista, jos et pysty toimimaan omassa elämässäsi tavalla, joka tuo täyttymyksen tunteen.

Jos haluat saavuttaa jotain, ei auta, että teoriassa tiedät, miten sinne päästään.

Meillä on kaikki maailman tieto käsissämme, näppäimen painalluksen päässä. Jokainen joka haluaa oppia kieltä, laihtua, rakentaa jotain, matkustaa, vaihtaa työpaikkaa, tietää kuinka etsiä faktat käsiinsä ja olla kohta suuren inspiraation valtaamana olla kohti maaliaan. Käytännöntoteutus tarvitsee muutakin kuin infoa ja intoa…

Olemme varmaan kaikki olleet joskus tilanteessa missä olemme aloittaneet projektin suurella inspiraatiolla, ja kun asiat alkavat mutkistua ja alkuinto on ohi, haluamme heittää pyyhkeen kehään.

Tässä yksi valtavan tärkeä osaamisen alue: taito hakea tietoa, käsitellä tietoa ja toisaalta tuntea itsensä ja omat tapansa ja oman persoonansa tekijänä, osaajana ja tutkijana. Joku voi olla kirjaviisas ja tohtori joka ei osaa keittää kananmunaa tai muista käydä suihkussa. Joku voi olla yhden alan superosaaja joka ei osaa lukea eikä laskea. On hyvä tietää, missä on itse menossa elämässä, mistä asemasta ponnistaa. Mielellään pyytää apua silloin kuin tarvitaan ja ottaa tukea vastaan heiltä kenellä on sellaista osaamista mitä sinulla ei ole.

Hyvä vinkki kaikille oppijoille elämän koulussa: älä yritä mennä oikopolkua oman itsesi ohi. Opi tuntemaan itsesi, tarkkaile itseäsi. Tulet viettämään tämän tyypin kanssa koko elämäsi, ja se pirulainen vieläpä muuttuu, kehittyy ja kasvaa koko ajan! Kirjoja voi lukea, opettajia voi kuunnella, tietoa voi lisätä mutta itsensä voi oppia vaan itse. It´s an inside job, sanotaan, se on sisätyötä.

Kirjoittaja on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.