Aloitetaan Ylä-Savon arvostustalkoot

Yksi seutu saa harvoin niin paljon huomiota kuin Ylä-Savo viime kesänä. On oikeastaan saanut vähintään vuoden ajan. Iisalmen ihme tarkoitti alun perin ennen muuta vahvaa satsaamista peruskouluun. Sittemmin on puhuttu koko Ylä-Savon ihmeestä. Siitä yritteliäisyydestä ja taloudellisesta menestyksestä, jota seutukunnan yritykset ovat takoneet.

On tullut tunne, että meitä katsotaan ylöspäin. Ylä-Savo on monelle epätodellinen unelma. Ymmärrämmekö sitä kuitenkaan itse?

Olen tehnyt pian kaksi vuotta töitä Helsingissä niin, että palaan aina viikonlopuiksi kotiin Iisalmeen. Pääkaupungissa mahdollisuutta kotiin rauhallisessa ympäristössä ihastellaan. Iisalmessa taas voittopuolisesti ihmetellään, miten jaksan joka viikko kulkea pitkän matkan Savon sydänmaille. Jaksan, koska koti Iisalmessa on kaiken jaksamiseni lähde.

Joku on todennut, että kotiseudun merkitys kasvaa samalla, kun maailma kutistuu. Ja varmaan onkin näin. Kotiseudun merkitys omalle itselle – minuudelle – korostuu, kun oman elämän rakennuspalikoita katsoo kauempaa. Tärkeät maisemat ja murteen poljento ovat ominaisia kotiseudulle. Yhtä tärkeitä ne ovat meidän jokaisen omalle identiteetille.

Mutta miksi emme aina näe oman kotiseudun arvoa? Miksi ajatus siitä, ettei sateenkaaren pää ole ainakaan omassa kotikunnassa, on niin hallitseva? Miksi emme aina näe, miten etuoikeutettuja Ylä-Savossa olemme?

Ylä-Savossa lähiruoka on todellinen käsite. Maito tuotetaan ja jalostetaan paikallisesti. Lihaa saa läheltä ja verkosto pienempienkin lähituotteiden myymiseksi on toiminut jo pitkään.

Ylä-Savossa on turvallista elää. Ympärillä on tilaa. Iisalmen keskustassa voi lenkkeillä kunnon hikeen asti poistumatta suomalaisille rakkaasta järvimaisemasta. Ja lapset saavat enemmän opetusta kuin missään muualla maassa. Töitä saa tehdä maailmalla menestystä niittävissä yrityksissä.

Kaikista olennaisinta ihmisille lienee kuitenkin sujuva arki. Meille kaikki on lähellä. Aamut ja illat eivät kulu liikenneruuhkissa tai lasten harrastuksiin kuljettamisen vastuuta voidaan jakaa naapureiden kesken. Kauppareissuilla saa melko vaivatta hoitaa muitakin asioita – vaihtaa tuttujen kanssa kuulumisiakin. Ylä-Savossa ei ole kasvottomuutta, vaan lämpöä ja sydämellisyyttä kanssaeläjiä kohtaan.

Esitän, että aloitamme Ylä-Savon arvostustalkoot. Talkootyöhön kuuluu Ylä-Savon kehuminen jossain muodossa joka päivä. Vähintään on muistutettava itselleen, että saamme elää unelmaympäristössä. Osoitetaan, että ymmärrämme Ylä-Savon ihmeen myös itse.

Kirjoittaja on keskustan puoluesihteeri.

Uusimmat

Kolumnit

Ompeluseura Lähi-idän malliin – käsityöhön tarvittavat langat on saatu purkamalla vanhoja vaatteita

Elämän muut osa-alueet alkavat olla telkkarissa taputeltuja, mutta nukkuminen on nouseva trendi – Ai että, kellivä leijona unissaan tai saukko kippuralla pesässään

Tuntuuko kuntosali isolta, mustalta möröltä? – Parasta on oivallus oman pään sisällä: "Ketään ei kiinnosta muiden treeni"

Uudet sukset alle ja tekniikkakertaus videolta – "Helppoa kuin heinänteko!"

Mummola muutti palvelutaloon – "Joskus me lapsenlapset lähdimme mummon kanssa kävelylenkille, mutta tiesimme hyvin, miten siinä kävisi."

Jos kukaan ei pistä törpölle rajoja, jatkaa hän törppöilyään maailman tappiin asti, kirjoittaa Anna Fält, ja teki ajatuksia herättävän reklamaation

"Darude-keissi oli häpeällisintä, mitä olen hetkeen mediassa nähnyt – tai no, muutamaan päivään": Pele Koljonen ruotii kolumnissaan uutissovellusten hälytysten aiheita ja viihdeuutisointia

Jos joku tänä keväänä kysyy ”Mitkä vaalit?”, tee koko kansakunnalle palvelus ja herätä hänet, toivoo Riikka Pirkkalainen kolumnissaan

Kello tykkää ylämummosta – "Alaukki jää vielä varastoon"

Puhe mukavuusalueelle jämähtämisestä on pelkkää puppua: Viheliäiset konsultit ovat keksineet, että ihminen ei voi koskaan olla tyytyväinen siihen, mitä on nyt ja minkä hän hallitsee