Anonyymia työnhakua ja avarakatseista rekrytointia?

Viimeiset kaksikymmentä vuotta työpaikkailmoitukset ovat usein olleet turhankin yksioikoisia: Palvelukseen halutaan joustava ja ulospäin suuntautunut, suomea sujuvasti puhuva, erinomaiset sosiaaliset taidot omaava tiimipelaaja, joka on ennen kaikkea "hyvä tyyppi". Hakemusta toivotaan mielellään kokovartalokuvalla.

Keväällä luin virkistävän erilaisen työelämäuutisen Suomeenkin rantautuneesta it-alan yrityksestä, joka rekrytoi konsulteikseen pelkästään Asperger-diagnoosin saaneita ihmisiä. Samalla, ilmeisen menestyksekkäällä konspetilla Unicus on toiminut Norjassa jo kymmenen vuoden ajan ja Ruotsissakin vastaavasta toiminnasta on parin vuoden kokemus. Kyseessä ei ole mikään kuntouttava työtoiminta, vaan it-yrityksen kokemuksen mukaan tietyissä työtehtävissä omalaatuiset Asperger-ihmiset tuottivat yritykselle selkeästi lisäarvoa.

Aspergerhan on autismikirjoon kuuluva neuropsykiatrinen oireyhtymä, jossa keskushermosto toimii hieman poikkeavalla tavalla. Asperger-ihmiset ovat monissa asioissa äärimmäisen pikkutarkkoja, asiakeskeisiä, rutiineja rakastavia, tiettyihin asioihin juuttuvia ja usein myös keskimääräistä älykkäämpiä. Sosiaalisissa tilanteissa heidän aivonsa toimivat vähän eri tavalla, ja tämän takia vuorovaikutuksessa tulee usein väärinymmärryksiä.

Norjalaisyrityksen kokemuksen mukaan erilaisissa koodaukseen ja laadun varmistukseen liittyvissä tehtävissä Asperger-ihmiset selviytyivät kuitenkin muita paremmin: Heillä oli kyky hahmottaa asioita visuaalisesti eri tavalla ja huomata muita tarkemmin yksityiskohtia ja virheitä. Työpaikoilla ihmisiä ei edes yritetty laittaa samaan muottiin. Asperger-ihmiset saivat luvan keskittyä tehtäviinsä omissa huoneissaan, heidän erityispiirteensä ymmärrettiin eikä heidän edes oletettu liittyvän kahvitunnilla toisten seuraan. Markkinointipuolen ja kommunikoinnin asiakkaiden suuntaan hoiti joku sosiaalisempi tapaus.

Harmaantuvassa Suomessa rekrytointeihin tarvittaisiin lisää avarakatseisuutta muidenkin kuin Asperger-ihmisten kohdalla. Jos työllisyysastetta halutaan nostaa, entistä useamman kyvyt ja ominaisuudet pitäisi saada tuottavaan käyttöön. Toki tehokasta valmennusta ja räätälöityjä ratkaisuja pitäisi olla enemmän tarjolla sekä yrityksille että työntekijöille, jotta paletti saataisiin toimimaan.

En oikein jaksa uskoa sokerikuorrutettuihin sloganeihin yritysten yhteiskunta-vastuusta. Yksityisellä rahalla toimiva yritys rekrtoi yleensä vain työntekijän, josta sille numeroissa mitattavaa hyötyä.

Viime talvena uutisoidussa kokeilussa muutamat tunnetut suomalaiset – Jari Sarasvuo, Tuomas Enbuske ja Anne Kukkohovi – hakivat oman alansa töitä omalla, komealla CV:llään, mutta perinteisillä romanisukunimillä. Tulos ei antanut kovin mairittelevaa kuvaa rekrytointiprosesseista. Kukaan romaninimellä töitä hakenut ei nimittäin päässyt edes työhaastatteluun.

Ehkä anonyymista, ilman nimeä, ikää, kuvaa ja kansalaisuutta tapahtuvasta rekrytoinnista saattaisi hyvinkin olla hyötyä kaikille osapuolille.

Kirjoittaja on iisalmelainen yrittäjä ja toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.