Arjen koulutuspolitiikkaa – "Päätöksenteossa puhutaan järjestelmästä, kun näkökulma perheestä käsin on tasan lapsen kokoinen"

Tämän viikon ykkösjuttu on koulujen alkaminen. Niissä perheissä, joissa koulutie ekaluokkalaiselle alkaa, viikko on ollut varmasti ikimuistoinen. Meidän perheessä alkoi yläkoulutaival. Sekin on ikimuistoista, mutta erojakin on. Äidin kyynelkanavia pitkin valuvia tunteita ei ainakaan ole yhtä sopivaa näyttää varhaisnuoruuden virallisella virstanpylväällä kuin oli alakoulun saattonurkalla.

Eroja on myös koulutusta koskevassa poliittisessa keskustelussa ja arkielämässä. Päätöksenteossa puhutaan järjestelmästä, kun näkökulma perheestä käsin on tasan lapsen kokoinen. Julkisuudessa painotetaan kasvatusvastuun jakamista, kun keittiön pöydän ympärillä mietitään, voiko opettajaan olla yhteydessä mieltä askarruttavissa asioissa ja että pitääkö kaikki kirjat päällystää. Yhteiskunta haluaa koulutuspanokselleen tuottoa, kun vanhemmat vain toivovat, että lapsi saisi eväitä myöhempään työelämään ja oman sivistyksensä kehittämiseen.

Lähestymistapaeroista päästään helposti myös keskustelunsävyyn. Julkista keskustelua leimaa monessa asiassa negatiivisuuden kierre. Näin on myös koulutuksen osalta, vaikka tiedämme, että suomalainen koulutusjärjestelmä pienen ihmisen ensimmäistä kosketuspintaa myöten on maailman huippua.

Politiikan sisältä asioita katsoen on pakko myöntää, että osaltaan keskustelunsävyyn olemme syyllisiä me päättäjät. Huomiota omalle sanomalle haetaan liian usein osoittamalla järjestelmän heikkouksia. Todellista yhteiskunnan kasvatusvastuuta olisi kuitenkin puhua tästä kansallisesta aarteestamme kunnioittavasti.

Meille iisalmelaisille kouluasioista puhumisen positiiviseen sävyyn pitäisi olla helppoa. Muu Suomi puhuu nimittäin Iisalmen ihmeestä. Meidän lapsemme saavat enemmän opetusta peruskoulussa kuin muualla maassa. Poliittisella jargonilla ilmaisten: Iisalmessa on haluttu satsata lapsiin ja nuoriin sekä heidän tulevaisuuteensa.

On selvää, että ongelmia on meilläkin. Ennen muuta sisäilmaongelmat aiheuttavat valtavasti huolta perheissä. Niihinkin kaupunki on kuitenkin hakenut kerta toisensa jälkeen ratkaisuja mahdollisimman nopeasti.

Tunnistan lähestymiskulmaeron myös omassa, paikallisessa keskustelussa. Päättäjien keskuudessa puhutaan vuodesta ja kaudesta toiseen kouluverkosta, kun lasten ja vanhempien ajatukset ovat monessa muussakin asiassa. Koulukyydit, oppimateriaalit, koululuokkien koko, terveydenhoitajan palvelut tai iltapäiväkerhojen tarjonta ovat asioita, joista kaikista yhdessä muodostuu perheiden mielipide Iisalmen tai minkä tahansa muun Ylä-Savon kunnan koulupalveluista.

Näkökulmia koulumaailmaan riittää. Aina ei kuitenkaan onnistuta keskustelemaan samoista asioista. Meillä yläkoululainen kysyi ennen koulujen alkua, että mikä minua hänen uudessa koulussaan jännittää. Vastasin, että koulun koko. Tarkoitin siis, että Juhani Ahossa on niin paljon oppilaita.

Äitiään lohduttaakseen tämä reipas varhaisteini sitten laittoi ensimmäisen yläkoulupäivän päätteeksi viestin ”Älä hätäile, aika helposti oppii nämä ison koulun luokat löytämään.” Tärkeintä tietysti, että koulu oli alkanut hyvin.

Kirjoittaja on Iisalmessa asuva keskustan puoluesihteeri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.