Auringon alla, neljän seinän sisällä

Gran Canarialla alkuvuosi on mennyt kriisistä toiseen rämpiessä. Ensin maailmalla huhuiltiin koronaviruksesta, mutta vielä tällöin tauti oli kaukana. Sitten luonto näytti voimansa ja lennätti hiekkaa Saharan autiomaasta niin, että jokainen Kanarian saari sai osansa tästä hiekkamyrskystä. Hieno ja tiheä hiekka tunkeutui joka paikkaan, ikkunasta sisään asuntoihin, keuhkoihin ja silmiin. Taivas maalautui oranssin väriseksi ja tuntui siltä, että maailmanloppu on tulossa. Tuuli lennätti roskia ja rikkoi paikkoja, katukyltit lentelivät talojen seiniltä. Myrsky-yönä tuuli vingutti ja paukutti ikkunoita niin että unta ei tullut silmänräpäystäkään. Hiekka teki monenmoisia tuhoja, sekoitti lentoliikenteen ja sulki lentokentät.

Luonnonmullistukset ovat yhteiskunnalle aina vakava kriisi. Jokainen joutuu aina jossain vaiheessa elämäänsä kriisin eteen. Kaikki suhtautuvat kriisiin eri lailla, toinen menee tunne ja toinen taas järki edellä. Pääasia, että niistä selvitään ja niistä opitaan.

Hiekkamyrskyn jälkeen elämä ei ehtinyt rauhoittua, sillä koko maailmaa ravisuttanut virus otti niskalenkin ja laittoi jokaisen elämänjärjestyksen uusiksi. Taikauskoisten epäonnenpäivänä perjantaina 13. päivä Espanja julisti ainakin kaksi viikkoa kestävän kansallisen hätätilan. Tänä aikana saat liikkua yksin töihin, apteekkiin ja kauppaan. Koiran käyttäminen ulkona on sallittua, mutta muuten ulkona liikkuminen on kielletty. Ihmisten liikkeitä valvotaan ja poliiseilla on lupa sakottaa. Ulkona paistaa aurinko ja linnut laulavat, mutta parvekkeettomassa asunnossa auringonsäteistä ei pääse nauttimaan.

 

Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni ikinä karanteenissa. Positiivista karanteenissa on se, että kotona ei ole koskaan ollut näin puhdasta kuin tällä hetkellä. Koti on siivottu jo moneen kertaan, kaapit järjestelty ja järjestys vaihdettu. Kaltaiselleni kotihiirelle tämä on ollut sangen rentouttavaa puuhaa.

Karanteenia, tätä tällä hetkellä välttämätöntä toimenpidettä voisi myös kutsua sosiaaliseksi ihmiskokeeksi. On äärettömän mielenkiintoista seurata, kuinka ihmiset käyttäytyvät kun joutuvat olemaan vain ja ainoastaan kotona. Rauhaa ja yksinoloa rakastavat introvertit nauttivat tästä ajanjaksosta. Kerrankin saa olla hyvällä omallatunnolla kotona, ilman omantunnontuskia siitä, että pitäisi olla sosiaalinen. Ihmisistä voimaa saavat ekstrovertit taas hyppivät kotona seinille, töihin päästyään he purkavat patoutumat kollegalle juttelemalla. Ihanaa, että on joku jolle puhua!

Lapset joutuvat pakon edessä keksimään tekemistä, toisaalta taas vanhemmat joutuvat kuuntelemaan lasten ”kun ei ole mitään tekemistä” -mantraa. Aikuiset joutuvat arjen pysähtyessä keskittymään enemmän toisiinsa kuin aikaisemmin. Olen jo kuullut itselleni uuden sanan nimeltä karanteenivauva. Näinä aikoina alkunsa saaneille lapsille onkin paljon kerrottavaa siitä, millainen maailmanmeno onkaan ollut.

Helppoa tämä ei ole varmasti kenellekään. Onneksi kuitenkin tieto siitä, että olemme kaikki samassa veneessä helpottaa jo omalla tavallaan. Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin, vaikkei tällä hetkellä välttämättä siltä tunnu.

 

Kirjoittaja asuu ja työskentelee Gran Canarialla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.