Halataan heti, kun voidaan! Korona-aika on kirkastanut meille kaikille, että toisen ihmisen läheisyys on hyvinvoinnillemme välttämättömyys

Tänään pitäisi päästä onnittelemaan äitiä. Halaamaan, rutistamaan oikein kunnolla. Mutta koronapirun takia on ”halattava” virtuaalisesti, kuten näinä aikoina on tapana.

Virtuaalisuus, etä ja digiaika ovatkin nyt päivän sanoja. Digiloikkaa hehkutetaan jo vähän kyllästymiseen asti. Toisaalta ilman tietotekniikkaa ei yhteiskuntaa olisi saatu pandemian aikana toimimaan mitenkään.

Se on tosiasia.

 

On voitu tehdä kotoa ja kotona töitä, käydä koulua ja ”tavata” ystäviä ja läheisiä. Harrastaakin esimerkiksi digijumppaa.

Kuitenkin, huolimatta kaikesta digiloikkaamisesta, lienee kaikille jo tullut selväksi, että toisen ihmisen kohtaamista kasvotusten ei minkäänlainen teknologia voita eikä korvaa.

Eivät edes nuoret, jotka ovat kasvaneet digimaailmaan, tykkää hengata kavereiden kanssa virtuaalisesti.

Järkiään jokainen, esimerkiksi televisiossa haastateltu nuori, haluaa kouluun ja harrastuksiin nimenomaan siksi, että näkisi ja tapaisi kavereita.

Olkoonkin, että he useimmiten hengailevat vieretysten tuijottamalla kukin omia kännyköitään. Kuitenkin livenä.

 

Korona-aika on kirkastanut meille kaikille, että toisen ihmisen läheisyys on hyvinvoinnillemme välttämättömyys.

Elokuvat, kirjat, musiikki voivat koskettaa ja hoitaa sielua, mutta teknologia ei koskaan voi koskettaa ihmistä fyysisesti ja lämpimästi.

Kaiken maailman robottejakin on kehitetty muun muassa vanhuksille seuraksi tai hyriseviä pehmoleluja silitettäväksi.

Ne ovat kuitenkin vain haalea yritys korvata elävä ihminen.

 

Tuskin olen ainoa, joka tuntee olonsa melkeinpä sairaaksi, kun ystävän tai läheisen nähdessään – parin metrin päästä – ei pääsekään halaamaan tai edes koskettamaan kättä.

Koskettamisen, kuten halaamisen, vaikutuksia ihmisen terveyteen on tutkittu laajasti ympäri maailmaa. Kosketuksen puutteesta voi oikeastikin sairastua.

On todettu muun muassa, että halaus on lempeä lääke kipuun, stressiin, ahdistukseen ja suruun.

 

Luja, lämmin rutistus tekee onnelliseksi, sillä halauksen aikana aivoissa erittyy oksitosiinia, joka saa aikaan hyvän olon tunteen.

Stressiä halaus lievittää vähentämällä veren kortisolia, jota erittyy stressaavissa tilanteissa.

Eivätkä halaamisen hyvät puolet (huonoja siinä ei olekaan paitsi näin korona-aikaan) tähän lopu. Halaus päivässä pitää lääkärin loitolla, sillä se aktivoi kateenkorvaa, joka säätelee valkosolujen tuotantoa.

Valkosolut huolehtivat elimistön vastustuskyvystä ja suojelevat sairauksilta. Halaamisen on todettu myös nopeuttavan paranemista.

Varmastikin halaus helpottaisi koronaankin sairastuneen oloa, jos vain potilasta halata voisi.


Halaaminen hoitaa myös sydäntä. Pohjois-Carolinan yliopiston tutkimuksessa huomattiin, että pitkä halaus saa veren virtaamaan paremmin ja laskee veren kortisolitasoa. Samalla sydämen syke rauhoittuu.

Halauksella voi myös kertoa sanattomasti, että välittää toisesta. Sillä rakkauden ja välittämisen tunteet tunnistaa jo pelkästä kosketuksesta.

Heidänkin, jotka eivät tykkää halailla, kannattaisi tutkijoiden mukaan se opetella. Ihan vaan terveydeksi.

Siispä halataan heti, kun saadaan.
 

Kirjoittaja on entinen Iisalmen Sanomien toimittaja.

Lähteet : National Hugging Day, Hidasta elämää -verkkosivut .

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.