Haluan jotain muutakin kuin euroja pankkitilille

Arki on aika ihanaa. Joskus tuntuu, että se on tasaista puurtamista ja että elämässä ei kehity mihinkään suuntaan. Että muille tapahtuu aina jotakin, mutta itselle ei ikinä mitään. Kun muistaa pysähtyä hetkeksi aloilleen ja kelata elämäänsä taaksepäin filmin lailla, huomaakin, että onhan tässä vuosien varrelle mahtunut yhtä sun toista. Niin hyvää kuin huonoa. Huonojen, vaikeiden päivien jälkeen muistaa, että onneksi elämä ei ole tätä koko aikaa. Asioita oppii arvostamaan ihan eri lailla.

Olen työskennellyt elämäni aikana monessa työpaikassa, monella eri alalla. Olen kohdannut kaikenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria. Nämä monet rakkaat entiset ja nykyiset kollegat ovat opettaneet valtavan paljon.

Eniten hiljaista oppia on tullut vanhemmilta kollegoilta. He ovat tottuneet tekemään asioita erilaisella asenteella kuin nykypäivän parikymppiset, ovathan he eläneet eri maailmassa kuin nykypäivän nuoret.

He ovat eläneet maailmassa, jossa saatetaan olla montakymmentä vuotta – jopa koko työikä – saman työnantajan palveluksessa. Työtä tehdään, jotta saadaan talo maksettua ja perheelle murua rinnan alle. Ei välttämättä tule kyseenalaistettua sitä, miksi on omassa, nykyisessä työpaikassaan töissä.

Jossain vaiheessa ilmoille tuli ajatus, että työtä ei tehdä vain elämää rahoittaakseen. Yhä useammat haluavat, että työ antaa muutakin kuin euroja pankkitilille. Valitaan koulutus ja työpaikka sen mukaan, mihin kullakin on intohimo. Mietitään ja pohdiskellaan, pidetään välivuosi tai muutama, jonka aikana monen ajatukset selkiytyvät.

Jokainen työssäkäyvä pohtinee silloin tällöin, millainen on hyvä työpaikka. Olenko minä tällä hetkellä työssä, jossa olen onnellinen? Antaako työ enemmän kuin ottaa? Arvostetaanko päivittäistä työpanostani?

Jos parisuhteessa tulee seitsemän vuoden paikkeilla kriisi, niin tulee se myös työrintamalla. Useimmat eivät odottele työpaikalla edes tuota seitsemää vuotta. Tutkimusten mukaan yhä useampi vaihtaa työpaikkaa 3–5 vuoden välein, uraa aloittelevat nuoret vielä useammin.

Ja ihan hyvä, että kriisejä tulee, ne jos mitkä ovat elämässä hyvästä. Silloin tulee pohdiskeltua, itkettyä ja huudettua, analysoitua asioita monesta eri kulmasta, keskusteltua kaikesta erilaisten ihmisten kanssa. Keskustelu eri ihmisten kanssa antaa aina erilaista näkökulmaa ja ajattelemisen aihetta, kun saa omien ajatusten päälle vieraan näkemyksen asiasta.

Ihmisen elämä on täynnä kriisejä. Kaikki kriisit eivät ole elämää järisyttäviä ja joskus kriiseillä on onnellinen loppu. Niinhän sitä sanotaan, että mikään ei ole pysyvää paitsi muutos. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen on ihanaa.

Sitä tuntee olevansa piirun verran enemmän elossa, kun huomaa, että on merkityksellinen, aikaansaava ja on saavuttanut jonkin tietyn tavoitteen. Jos jokin tietty tavoite tuntuu liian kaukaiselta ja saavuttamattomalta, aseta itselle välitavoite. Pieniäkin onnistumisia saa ja pitää juhlistaa.

Testaa ja vie positiivisuus työpaikalle, anna työkaverille kehu päivässä. Elämä on suurimmaksi osaksi arkea, siksi onkin antoisaa ripotella arkipäivien sekaan positiivisuuden hippusia.

Kirjoittaja on SavoBlogien kolumisti, joka asuu ja työskentelee Gran Canarialla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.