Ihmisten välinpitämättömyyteen voi vaikuttaa ajatus siitä, että ongelmat koskettavat vain kaukaisissa maissa eläviä ihmisiä ja aiheutuvat aivan muiden teoista – "Näin usein käy, kun jokin asia on kaikkien vastuulla – silloin se ei ole kenenkään vastuulla"

Kuten tiedemiehet ympäri maailman ovat kiistatta osoittaneet, ilmasto lämpenee. Sekin tiedetään, että ilmaston lämpenemisestä seuraa yhä kiihtyvällä tahdilla epämieluisia asioita, kuten sään ääri-ilmiöitä, kasvi- ja eläinlajien sukupuuttoaaltoja ja ilmastopakolaisuutta.

Viime syksynä julkaistiin YK:n alaisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti, jossa varsin selväsanaisesti kerrottiin, että meillä on noin kymmenen vuotta aikaa toimia ja estää katastrofi, joka seuraa yli 1,5 asteen keskilämpötilan noususta. Silloin uutinen vähän hätkähdytti, mutta nyt se on jo miltei unohtunut, koska mitään kauheaa minun elämääni vaikuttavaa suurta ilmastokatastrofia ei tapahtunut välittömästi.

Ilmaston lämpeneminen ja sen aiheuttavat alati kasvavat hiilidioksidipäästöt ovat kuin hiipivä ja huomaamaton sairaus, jonka oireet etenevät hitaasti mutta tappavat varmasti. Ehkä yksi syy ihmisten välinpitämättömyyteen on myös ajatus siitä, että ongelmat koskettavat vain joitain muita kaukaisissa maissa eläviä ihmisiä ja aiheutuvat joidenkin aivan muiden teoista. Näin usein käy, kun jokin asia on kaikkien vastuulla – silloin se ei ole kenenkään vastuulla.

Usein kuulee sanottavan, että suurimpia saastuttajia ovat kehittyvät maat ja erityisesti niiden valtava keskiluokkaistuva väestö, joka haluaa samat autot, asunnot ja puhelimet, jotka meillä jo on, eiväthän siinä mittakaavassa Suomen ja yksittäisen suomalaisen teot voi paljoa painaa. Jonkun on kuitenkin näytettävä maailmalle mallia ja johtajuutta, ja siinä asiassa Suomella on paljon valtaa ja vastuuta. Meidän tehtävämme on neuvoa ja opastaa, mutta meidän on myös elettävä niin kuin opetamme.

Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa päästöihin paljon, mutta ehkä vielä tärkeämpää on yleisen asenneilmaston muuttuminen kerskakuluttamisesta ja välinpitämättömyydestä tiedostavaksi ja muutosta haluavaksi ja eteenpäin vieväksi voimaksi. Se vain on varsin hankalaa, koska olemme niin tottuneita ”saavutettuihin etuihimme” ja ehkä liiankin helppoon elämään. On vaikeaa luopua jostain, vaikka se olisikin vahingollista meille tai ympäristöllemme.

Tällä menolla ilmasto on lämpenemässä jopa kolme astetta eli reilusti yli kriittisen 1,5 asteen tavoitteen, joka sekin takaisi vain siedettävät olot ja vain joidenkin miljoonien ihmisten asuinpaikkojen jäämisen veden alle. Juuri nyt vaadittaisiin ennennäkemättömiä kansainvälisiä ponnistuksia, mutta jokaisen on hyvä aloittaa siitä, mihin parhaiten voi vaikuttaa eli omasta itsestään ja arjen pienistä valinnoista.

Suurin osa suomalaisten hiilidioksidipäästöistä kertyy asumisesta, liikenteestä ja elintarvikkeista. Huonoimpiin valintoihin kuuluvat muun muassa tarpeettoman korkea huonelämpötila, ylenmääräinen suihkussa läträäminen, lentäminen, turha autoilu ja kaukaa rahdattujen elintarvikkeiden popsiminen.

Omaa hiilijalanjälkeään voi pienentää pienilläkin teoilla paljon. Omien mahdollisuuksien kartoittaminen kannattaa aloittaa tekemällä testi omista elintavoistaan ja niiden vaikutuksista ympäristöön esimerkiksi osoitteessa www.sitoumus2050.fi/elämäntavat.

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.