Jordaniassa ja Suomessa on vielä pitkästi matkaa päätöksenteon tasa-arvoon

Suomen kansaa hemmoteltiin melkoisella jännitysnäytelmällä tässä taannoin. Samalle illalle kun sattui sekä naisten jääkiekko-ottelu, että eduskuntavaalit – ei tarvinnutkaan puhua muutamana päivään säästä!

Nyt sitten päästään monta viikkoa smalltalkissa helpolla, kun pohditaan hallitustunnusteluja. Ja eiköhän sitten EU-vaalitkin iske päälle – kyllä nyt on essonbaareissa puhumista!

Onnittelut kaikille teille, jotka sieltä kotisuunnalta pääsitte eduskuntaan kansan rivejä edustamaan. Mutta paljon onnea myös teille, jotka ette päässeet. Olen sitä mieltä, että jo ehdokkaana olo on arvokas asia, ja siitä mukaan tarttunut oppi, ilo ja ehkäpä tuleva suunta. Vaikuttamisen mahdollisuuksiahan on muuallakin kuin Arkadianmäellä – mahdollisesti jopa enemmänkin!

Seurasimme muutamia eduskuntavaaleja asuessamme Jordaniassa sekä tänne Suomen suuntaan, mutta myös paikallisesti. Jordaniassa eduskuntavaalit näkyivät myös katukuvassa. Ehdokkaat pönöttivät tällättyinä kuvissaan, ja iskulauseet liittyivät puolueen teemoihin. Jordanian parlamentissa on omat kiintiönsä, kaiken varalta, niin naisille, kristityille kuin tsetseeneillekin. Suurimmat puolueet ovat Islamistinen puolue, ja Vahvempi Jordan – puolue. Puolueiden nimet kertovat paljon arvoista ja sisällöstä.

Seurasimme erään tuttavamme ponnisteluja kohti parlamenttia. Tämä beduiininainen oli ikänsä asunut keskellä omaa heimoa, hiekka-aavikon kupeessa. Hän oli tutustunut meihin työmme kautta, pidimme hänen asuinalueella koulutuksia kylän naisille.

Kysyttäessä toiveita yhteistyölle, tämä yksinhuoltajaäiti toivoi bussia, sillä liikkuminen alueella oli varsinkin naisille hankalaa. Kaupat ja lääkärit olivat kaukana, eikä paikallisliikennettä ollut. Jouduimme kuitenkin toteamaan, että bussin hankkiminen ei taida onnistua Suomen kehitysyhteistyörahoilla – mutta koulutusta ja muuta oppia voimme jakaa! Muutamien vuosien jälkeen, monta tuntia koulutuksissa ja vertaisryhmissä istuneena ja uusia ideoita saaneena, tämä nainen halusi lähteä ehdokkaaksi parlamenttivaaleihin. Hän oli saanut kipinän vaikuttaa laajemminkin, kuin vain oman perheensä hyvinvoinnin eteen.

Alkoi kiivas kampanjointi. Julisteita ja esitteitä suunniteltiin ja iskulauseita mietittiin. Ehdokas kulki pitkin kyliä puhumassa ja esittäytymässä. Hänen kylälleen pystytettiin suuri beduiinien juhlateltta, jossa tarjottiin ruokaa ja juomaa, ja jossa tämä nainen puhui paremman tulevaisuuden puolesta.

Ja ihmiset äänestivät häntä! Luottamusta löytyi niin miehiltä kuin naisiltakin. Lopputulos oli kuitenkin se, että paikka annettiin saman heimon miehelle. Naisen pettymys oli suuri.

Kun nainen oli suurimmasta pettymyksestään toipunut, hän alkoi pohtimaan sitä, miten paljon tämä prosessi oli häntä opettanut. Hän oli näyttänyt monelle sen, että määrätietoisuus, tahdonlujuus ja oikean asian puolesta taisteleminen kannattaa, vaikka tavoitetta ei aivan saavutettaisikaan.

Nainen jäi vaikuttamaan omalle kylälleen. Ehkäpä hänen tyttärensä jonain päivänä istuu parlamentissa, kun aika on siihen kypsä. Huolimatta siitä, että Jordania ja Suomi ovat kulttuurisesti ja muutenkin kuin yö ja päivä, molemmissa maissa matkaa päätöksenteon tasa-arvoon on vielä pitkästi.

Vaikuttamisen tarvetta riittää.

Kirjoittaja on kotoisin Lapinlahdelta, ja hän työskentelee lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fidassa vaikuttamistyön asiantuntijana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.