Jos haluamme pitää koko Suomen asuttuna, pitäisi meidän itse pitää oma haja-asutusalueemme asuttuna

Tämä ei ole otsikosta huolimatta jalkapalloa. Eikä mitään muutakaan urheilua.

Loppuviikosta vilkuilin kaupunginhallituksen karvalakkilähetystön matkasta otettuja kuvia, jotka sosiaalisessa mediassa julkaistiin.

Yksi maininta moisessa uutisvirrassa kiinnitti huomiota. Kuulemma ministeri aikoo vielä kerran tutkia, onko Iisalmen käräjäoikeuden kohtaloa syytä muuttaa.

Sehän on selvää, että mitään järkeä siirrossa ei ole. Kyse on nyt enemmänkin siitä, onko kenelläkään – siis kenelläkään ministerillä – rohkeutta tehdä järkevää päätöstä.

Jos nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) pyörtää aiemman oikeusministerin, kokoomuksen Antti Häkkäsen päätöksen, kuinka se vaikuttaa tulevaisuudessa RKP:n ja kokoomuksen väleihin?

Voiko olla jopa niin, että kokoomuslaisen keskittämispäätöksen peruminen jäisi hiertämään puolueiden välejä pitkäksi aikaa?

Viime vuodet ovat heiluttaneet monia muitakin asioita ihan poskelleen. Tolkuttomalla keskittämisen vimmalla on saatu aikaan asioita, jotka eivät ole niin kauniita Pohjois-Savossa ja varsinkaan Ylä-Savossa.

Loppuviikosta kokoontuneessa Itäradan vaikuttajaseminaarissa Olvin talousjohtaja Tiina-Liisa Liukkonen latoi karuja totuuksia paikalla olleelle ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle (vihr.).

Liukkonen kertoi laskeneensa, että yläsavolaiset yritykset ovat kymmenen viime vuoden aikana investoineet omalle alueelleen 450 miljoonaa euroa.

Mutta kukapa osaa vastata siihen, kuinka paljon valtio on samassa ajassa köyhdyttänyt Ylä-Savoa?

Veikkaan, että kovin moni ei tuohon osaa. Ne, jotka ehkä osaavat, eivät halua.

Tammikuussa sosiaalisessa mediassa levisi laajasti Maaseudun Tulevaisuuden teettämä tutkimus, jonka mukaan maaseudulla asuminen ja maaseudun elämänmuoto kiinnostavat suomalaisia.

Vaikka kaupungistuminen on ollut megatrendi pitkään, ollaan pian ehkä kääntymässä toiseen suuntaan. Onhan se tiedossa, että trendit tekevät aaltoliikettä.

Ihmiset alkavat arvostaa vapaa-aikaa enemmän kuin aiemmin, ja kun tietoliikenneyhteydet entisestään kehittyvät, työn tekeminen maaseudulla helpottuu.

Me tiedämme, että elämä Ylä-Savossa on luksusta moneen isoon kaupunkiin verrattuna. Kiireetön elämä ja puhdas luonto ovat niitä asioita, joista meille ollaan kateellisia.

Kun vilkaisee Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuseurantaa, pääkaupunkiseudulla on jo nyt välttävä ilmanlaatu. Eikä se taida siitä parantua. Olisi hienoa saada mukaan myös Iisalmen mittauspiste, joka läpi vuoden sanoisi, että ilmanlaatu on hyvä.

Kun kaupungin markkinointityö, puhtaan asuinympäristön ihannointi ja tietoliikenneyhteyksien kehittyminen alkavat lähivuosina tuoda etätyöntekijöitä Ylä-Savoon, sopii vain toivoa, ettei kaikkia maaseudun palveluja ole vielä ajettu alas.

Se kun on jotenkin outoa, että me täällä kritisoimme valtiota keskittämisestä, mutta seuraavana päivänä keskitämme itse kaupungin palveluja.

Jos siis haluamme pitää koko Suomen asuttuna, pitäisi meidän itse pitää oma haja-asutusalueemme asuttuna.

Kirjoittaja on entinen iisalmensanomalainen, joka toimii nykyisin viestintäalan yrittäjänä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.