Jos joku tänä keväänä kysyy ”Mitkä vaalit?”, tee koko kansakunnalle palvelus ja herätä hänet, toivoo Riikka Pirkkalainen kolumnissaan

Ilmastovaalit, maahanmuuttovaalit, vanhusvaalit, eläkevaalit. Näitä kaikkia termejä on jo ehditty käyttää julkisessa keskustelussa, kun arvuutellaan teemoja, joista tämän kevään eduskuntavaalien alla puhutaan.

Ehkä tärkeintä olisi havaita, että on iso kansanjoukko, joka pohtii: ”Mitkä vaalit?” On paljon suomalaisia, jotka eivät ole vielä huomanneet, että mitään vaaleja on ylipäätään tulossa. Ja mikä huomionarvoisinta: on liian paljon ihmisiä, jotka eivät aio äänestää.

On maita, joissa äänestäminen on pakollista. Eriasteisia rangaistuksiakin on käytössä. Argentiina vain sakottaa, Australiassa voi saada vankeutta ja esimerkiksi Singaporessa menettää äänioikeutensa, jos kerran jättää menemättä uurnille.

Suomessakin ajoittain pohditaan, pitäisikö äänestysaktiivisuutta vauhdittaa pakottavilla keinoilla. Minusta ei kannata, mutta äänestämisen houkuttelevuutta on tarpeen kohentaa.

Kun tulin valituksi keskustan puoluesihteeriksi, ensimmäinen ohjelma, jonka puolue sen jälkeen sattumoisin julkisti, oli demokratia- ja kansalaisyhteiskuntalinjaus. Siinä on paljon hyviä näkökulmia äänestysaktiivisuuden nostamiseksi.

Puolueita jakavin äänestysaktiivisuuteen liittyvä aihe lienee äänestysikäraja. Keskusta ajaa äänestysikärajan laskemista. Ajattelemme niin, että jos nuori tottuu äänestämään jo esimerkiksi 16-vuotiaana, hän todennäköisesti kokee luontevana äänestää myöhemminkin.

Luulen kuitenkin, ettei äänestysaktiivisuus nouse pelkästään lainsäädäntöä muuttamalla. Myös vaikkapa äänestyspaikoilla on merkitystä. On vain niin, että jos ihminen joutuu pohtimaan, minne äänestämään pitää mennä, varsinaiselle äänestyspaikalle voi helposti jäädä kokonaan menemättä. Siksi äänestyspaikat kannattaisi sijoittaa sellaisiin paikkoihin, joissa ihmiset luontaisesti liikkuvat, kuten kirjastoihin ja ostoskeskuksiin. Monissa kunnissa näin on tehtykin, ainakin Iisalmessa äänestämispaikan löytyminen tuntuu vaivattomalta.

Äänestysaktiivisuudessa on varmasti myös kyse politiikan arvostuksesta. Politiikasta sopii puhua intohimoisesti ja väitelläkin, mutta poliittisia päättäjiä olisi syytä aina arvostaa.

Tänä keväänä meistä jokainen voi suhtautua kansanedustaja- ja europarlamentaarikkoehdokkaisiin kunnioittavasti puoluetaustasta riippumatta. Ehdolle asettuminen ja tukiryhmässä toimiminen ovat demokratian sankaruutta. Muistetaan siis tsempata näitä arvokkaan työn tekijöitä, vaikka mielipiteet eivät omilta ja oikeilta aina tuntuisikaan.

Politiikassa on nimittäin kyse meidän yhteisistä asioistamme. Äänestämisessä on myös kyse suomalaisen demokratian tulevaisuudesta. Siitä, että kannetaan yhdessä vastuu yhteiskunnan huomisesta myös tältä osin. Jos siis joku tänä keväänä kysyy ”Mitkä vaalit?”, tee koko kansakunnalle palvelus ja herätä hänet tuohon huomiseen.

Kirjoittaja on Iisalmessa asuva keskustan puoluesihteeri.