Jos kukaan ei pistä törpölle rajoja, jatkaa hän törppöilyään maailman tappiin asti, kirjoittaa Anna Fält, ja teki ajatuksia herättävän reklamaation

Päivänä muutamana sain puhelun tuntemattomasta suomalaisesta numerosta. Siinä vähän asiaa ihmetellen kun vastasin kävi nopeasti ilmi, että asia koski jättämääni asiakaspalautetta. Olin eräällä matkallani saanut mielestäni harvinaisen huonoa kohtelua ja päätin kerrakin, reissatessa kun oli armasta aikaa, kirjoittaa kunnon reklamaation.

Puhelimen toisessa päässä oli tämän ilkiön esimies, joka sanoi ihan suoraan että nyt on asia niin, että sama tyyppi on aiheuttanut yritykselle kehnoa palautetta aiemminkin ja päätin nyt soittaa ja kysyä, mitä tarkkaan ottaen tapahtui, että voimme sitten toimia tilanteen tarvitsemalla tavalla.

Mitä kuulin korvissani oli: Jos ei ilkiö opi käyttäytymään, pitänee antaa potkut. Niin ahdistavalta kun toisaalta tuntui ajatus että joku menettäisi työpaikkansa, en voinut olla iloitsematta sisältäni vyöryvästä "oikeus voittaa" -tunteesta.

 

Minun edessäni oli jonossa ollut joukko vanhempia rouvia, joille sama ilkiö oli mielestäni todella töykeä. Jäin miettimään, kuinkahan monelle hän on sarkastisesti sutkautellut ja ollut epämiellyttävä ilman minkäänlaista palautteensaantia. Hän on ehkä jopa itse kuvittelu olevansa hauska/vallankahvassa/oikeudenmukainen/harmiton!

Loppujen lopuksi olin iloinen, että joku pisti hänet naamatusten totuuden kanssa. Jos on töissään täysi törppö, ansaitsee potkut. Jos kukaan ei pistä törpölle rajoja, jatkaa hän törppöilyään maailman tappiin asti. Oikeamielisen oloinen esimies hänellä ainakin oli, joka oikein soitti minule henkilökohtaisesti ja pyysi lisätietoja.

 

En voi kuin todeta: joskus on todellakin ihan paikallaan valittaa, se voi johtaa johonkin hyvään ja totuudenmukaiseen. Oikeastaan voi jopa ajatella, että on jokaisen velvollisuus todeta ääneen että nyt tässä tilanteessa on mielestäni joku pielessä. Mietin vanhaa kuvaa 1930-luvun Saksasta, jossa porukka seisoo kädet pystyssä tervehtimässä ajankuvaan kuuluvalla tavalla, siellä seassa se yksi ukko, jolla on kädet puuskassa.

Kuvassa, joka on levinnyt internetissä jo vuosia, on alla teksti teksti: ”Ole tämä tyyppi”. Väittämättä millään tavalla, että vertauskuvani natsi-Saksaan olisi kauhean toimiva tämän päivän asiakaspalvelusta kertovassa pikku kolumnissani, haluaisin kuitenkin muistuttaa, että siitä se kaikki tässä maailmassa lähtee, yksilötasolta.

 

Jos minä en olisi valittanut, kuka olisi? Jos sinä et sano ääneen mitä tunnet ja ajattelet, kuka sitten? Pahinta mitä voi tapahtua, on konfikti ja joku inhottava tilanne jossa pitää olla rehellinen ja puolustaa itseään. Ja niitä tilanteita on hyvä treenata aivan yhtä usein kuin jotain vatsalihasta, ellei itse asiassa jopa useammin.

 

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien kolumnisti, Ruotsissa asuva kansanmuusikko, laulaja, säveltäjä, artisti ja laulunopettaja.

Uusimmat

Kolumnit

Bonus pomon pesemisestä leuanvedossa olisi ehkä jäänyt saamatta, mutta Seefeldistä vuodelta 1985 jäi mieleen tämä arvoitus: mitä yhteistä on Vesa-Pekka Sarparannalla ja punaisella Rexillä?

Tervetuloa vaaliahdistus, toivottaa Elina Rikkilä: Ääntään pitää käyttää harkiten, mutta millä perusteella oikea ehdokas sitten valitaan?

Lemmikkipalstan kuvat saivat Sari Tikkasen muistelemaan yhtä elämänsä merkittävintä eläintä – eikä se ollut kissa, koira tai vuohi

"Ankeaksi käy elämä, jos ihmissuhteiden merkityksiä ei tarkastella ihmisestä itsestään, vaan hänen välineellisestä hyödystään käsin"

Ompeluseura Lähi-idän malliin – käsityöhön tarvittavat langat on saatu purkamalla vanhoja vaatteita

Elämän muut osa-alueet alkavat olla telkkarissa taputeltuja, mutta nukkuminen on nouseva trendi – Ai että, kellivä leijona unissaan tai saukko kippuralla pesässään

Tuntuuko kuntosali isolta, mustalta möröltä? – Parasta on oivallus oman pään sisällä: "Ketään ei kiinnosta muiden treeni"

Uudet sukset alle ja tekniikkakertaus videolta – "Helppoa kuin heinänteko!"

Mummola muutti palvelutaloon – "Joskus me lapsenlapset lähdimme mummon kanssa kävelylenkille, mutta tiesimme hyvin, miten siinä kävisi."

Jos kukaan ei pistä törpölle rajoja, jatkaa hän törppöilyään maailman tappiin asti, kirjoittaa Anna Fält, ja teki ajatuksia herättävän reklamaation