Julkinen hankinta, elinvoiman lääke

Suomi käyttää julkisiin hankintoihin eli valtion ja kuntien ostoihin 35–52 miljardia euroa. Se on valtavasti veronmaksajien rahaa.

Mittasuhteita kuvaa se, että valtion budjetin loppusumma on noin 55 miljardia euroa. Suomen talouden laajuudesta kertova bruttokansantuote on noin 235 miljardia euroa.

On siis paljon väliä, miten julkisia hankintoja tehdään. Jos hankintoja tehdään fiksusti, sillä on suuri vaikutus koko talouden elinvoimaan, myös alueellisesti. Jos niitä tehdään typerästi, se on verorahojen haaskausta.

Saatat ihmetellä, miksi käytin julkisen hankintojen koosta 35–52 miljardia euron haarukkaa.

Sitä on syytäkin ihmetellä. Kukaan ei tunnu tarkasti tietävän julkisten hankintojen suuruutta. Asiaa selvitetään meneillään olevassa Hankinta Suomi -hankkeessa.

Perinteisesti on puhuttu 35 miljardista.

Tutkija Timo Kivistö Lappeenrannan yliopistosta on tutkimuksessaan perannut vuodelta 2013 laajalti julkisia hankintoja, myös kilpailutusrajan alle jääviä, niin sanottujen inhouse- eli sidosyksiköiden hankintoja sekä kunnallisten laitosten ostoja. Summat ovat ilmeisimmin kasvaneet 2013 jälkeen.

Sidosyksiköt ovat julkisia yhtiöitä, joiden liiketoiminta vaikuttavaa laajenevan. Kun esimerkiksi kunta ostaa pienen omistuksen inhouse-yhtiöstä, se välttää kilpailutukset.

Tämä voi johtaa verorahojen tehottomaan käyttöön ja altistaa korruption kaltaisille ilmiöille.

Kivistön mukaan kynnysarvon alle jää hankintoja jopa noin 6,5 miljardin arvosta ja inhouse-yhtiöiden kauppa on runsaat 10 miljardia euroa.

Mitä pitäisi tehdä, jotta verorahamme tulisi käytetyksi viisaasti?

Ensiksi pitää noudattaa hankintalakia, joka on hyvä pohja. Se edellyttää avoimuutta ja kannustaa tehokkaisiin hankintoihin siten, että myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat osallistua.

Lain soveltamisessa on vielä paljon opittavaa, niin valtiolla, kunnilla kuin hankintoihin osallistuvilla yrityksillä.

Toiseksi pitää varmistaa, että hankinnat jaetaan osiin ja käytetään useita toimittajia. Näin varmistetaan toimivat markkinat ja vältetään tehottomat monopolit sekä riippuvuus yhdestä toimittajasta.

Kolmanneksi pitää asettaa kriteerit niin, että hankinnat säteilevät elinvoimaa myös alueellisesti. Parhaimmillaan julkinen hankinta on elinvoiman lääke.

Neljänneksi pitää välttää hankintojen keskittämistä. Ei ole terve tilanne, jos vallitsee yhden ostajan monopoli. Se voi johtaa niin suuriin hankintoihin, että kilpailu häviää.

Viidenneksi myös kuntien pitää avata ostolaskutietojaan, jotta niitä voidaan vertailla. Inhouse-yhtiöitä pitää arvioida kriittisesti ja tarvittaessa purkaa.

Jokainen julkinen hankinta on päätös yhteisten rahojemme käytöstä. Se pitää tehdä viisaasti kansalaisten parhaaksi.

Mitä enemmän julkinen valta ostaa viisaasti kilpailuttaen, sitä enemmän se säteilee hyvinvointia läpi maan ja antaa yrityksille kasvun eväitä myös maailmalle, mikä johtaa työpaikkoihin ja hyvinvointiin.

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.