Kahvinjuonti kuului monella tavalla arkeeni, mutta nyt lopetin sen kuin seinään ja aloin kyseenalaistaa muitakin riippuvuuksia

Muutama kuukausi sitten lopetin kahvinjuonnin. Olen jo vuosia kärsinyt aika ajoin unettomuudesta, joten halusin testata, millainen vaikutus kofeiinittomalla elämällä on uneen. Alkuun kahvinjuonnin lopetus tuntui jopa pelottavalta.

Olen aina ollut herkkä kofeiinille, runsaamman kofeiinimäärän jälkeen olen kärsinyt sydämentykytyksistä ja vapinasta. Sivuvaikutuksista huolimatta olen jatkanut kahvinjuontia, se kun kuuluu niin vahvasti suomalaiseen kulttuuriin. Lopetuspäätöksen jälkeen myöskin muut kofeiinipitoiset juomat kuten kola- tai energiajuomat jäävät kiltisti kaupan hyllylle.

Olen nauttinut elämäni ensimmäisiä kupposia tuota ihmeellistä eliksiiriä lapsena. Ukkini tokaisi, että juohan tyttö kahvia niin tulee mustat hiukset. Mustia hiuksia ei tullut, mutta kahvittelu jatkui.

Teini-iässä kahvittelusta tuli sosiaalinen tapa. Kavereiden kanssa käytiin kahvilla, tai jos kaverit tulivat kotiin kyläilemään, oli itsestään selvää, että kahvinkeitin laitettiin porisemaan ja kerrattiin tuoreimmat kuulumiset.

Kahvinkeitto on ollut aamuinen tapa. Heti herättyäni latasin kahvit keittimeen ja siirryin sitten vasta muihin aamutoimiin. Aikaisemmin join kahvini aina maidolla, mutta jossain vaiheessa jätin maidon pois. Musta kahvi alkoi maistua paremmalta.

Olen luonteeltani kaikki tai ei mitään -tyyppinen, joten luonnollisesti lopetin kahvinjuonnin kuin seinään. Tämä oli virhe, sillä lopetuksen jälkeen kärsin neljä päivää voimakkaista päänsäryistä. Uudet, kahvittomat aamut tuntuivat ensin kummallisilta. Olo tuntui ensi alkuun tahmealta, sellaiselta, että kone ei ole käynnistynyt.

Tuttu kahvinkeittorutiini vaihtui vihreään teehen. Kuukauden jälkeen olin jo tottunut tähän uuteen elämään. Unettomuus ei poistunut kokonaan pelkästään kahvittomalla elämällä, mutta oloni on nykyään tasaisempi ja saatan nukahtaa helpommin kuin aikaisemmin. Kahvinjuonnin lopettamisen seurauksena aloin kyseenalaistamaan muitakin riippuvuuksia. En enää halunnut olla riippuvainen mistään.

Kauneudenhoidon muotivillitykset ovat kuuluneet elämääni. Parikymppisenä halusin silmiini ripsienpidennykset, koska muillakin oli sellaiset. Silloin tällöin olen laitattanut geelilakkaukset kynsiini, värjännyt hiuksia ja kulmakarvoja kauneushoitoloissa.

Tulin pisteeseen, jossa ulkonäön muuttaminen alkoi kyllästyttää. Viihdyin vuosia vaaleahiuksisena, vaikka oma luonnollinen hiusten sävy on tummanruskea. Hiuksia rasittava toistuva värjäys loppui ja palasin kesän alussa omaan, luonnollisen väriseen sävyyn. Hiukset saavat tästedes kasvaa vapaasti ja kynnet pärjäävät hyvin ilman värikerrosta. Jos joutuisin autiolle saarelle, ei ainakaan tulisi ulkonäkökriisiä tai ahdistusta siitä, kun ei pääse laittamaan hiuksia, kynsiä tai ripsiä uuteen uskoon. Voin huoletta mennä minne vain meikittä, vaikkakaan en ole lopettanut meikkaamista.

Sitä on kuitenkin aina koukussa johonkin. Seuraava askel kohti vapaampaa elämää voisi olla puhelimen ja tietokoneen käytön vähennys. Ruudun tuijottamisen sijaan aion tulevaisuudessa suunnata entistä enemmän ulos.

Vähemmän ruutua, enemmän oikeaa elämää.

Kirjoittaja asuu ja työskentelee Gran Canarialla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.