Kansainvälisyystoiminta parhaimmillaan yhdistää ihmisten sydämiä

On varhainen sunnuntaiaamu. Istun silmät ristissä kirjoittamassa tätä kirjoitusta. Yritän välttää pahimmat kirotusvirheet. Lehden toimituksessa joku varmaan jo istuu valmiina odottamassa napin painallustani, jotta hän pääsisi jatkotyöstämään tuotostani osaksi tiistain lehtikokonaisuutta. Deadline on jo hyvin, hyvin lähellä. Hetken mietin, koskevatko samat aikataulut ihan varmasti pyhäpäiviäkin. En aio ottaa riskiä. Luvattu on yhtä kuin sovittu.

Olen kotiutunut edellisenä iltana Unkarista. Olin siellä muutaman opettajakollegan ja opiskelijan kanssa. Kiuruveden lukiolla on pitkäaikainen ystävyyskoulu Miskolcissa. Ystävyyskoulussamme on yli tuhat oppilasta ja opiskelijaa päiväkoti-ikäisistä aikuisiin. Koulun omistaa Unkarin luterilainen kirkko. Viime syksynä puolestaan unkarilaiset olivat meidän vieraanamme. Opiskelijat asuivat niin Kiuruvedellä ollessaan kuin Miskolcissakin isäntäperheissä. Host-perheeseen luonnollisestikin kuului samanikäinen nuori.

Perheissä asumisesta väistämättä seuraa se, että maan kieltä oppii jonkun verran ihan väkisinkin. Unkarin kieli on kaukainen sukulaiskielemme, mutta ainakin minunkaltaisen ensikertalaisen maankävijän on vaikea löytää yhtäläisyyttä.

Toinen etu paikallisista oppaista oli se, että he mahdollistivat sen, että pääsimme näkemään ja kokemaan sellaisia asioita ja nähtävyyksiä mihin tavallinen turisti ei osaudu. Unkari on turisteille ennen kaikkea Budapest ja Balaton-järvi. Meille se oli myös sellaisia luontokohteita, missä ei suuria turistivirtoja kohtaa edes sesonkiaikoina.

Pääsimme tutustumaan myös maailmankuuluun Tokaijin viinintuotantoalueeseen. Sanonnan mukaanhan ”Tokaijin viini on kuninkaitten viini ja viinien kuningas”.

Luonnollisestikin sekä opiskelijat että opettajat tutustuivat paikallisen koulun toimintaan. Osalle opettajistamme koulun arki on vuosien myötä tullut hyvinkin tutuksi. Tällä kertaa näimme unkarilaisesta koulujärjestelmästä poikkeavia koulupäiviä ja juhlan.

Pitkäaikainen ystävyyskoulutoiminta on tuonut mukanaan pitkäikäisiä ystävyyssuhteita. Uskon, että se konkretisoitui aivan erityisellä tavalla juuri tällä kertaa. Perjantaina osallistuimme koulun juhlaan, opiskelijamme päivällä, me opettajat illalla yhdessä koulun oppilaiden ja opiskelijoiden vanhempien kanssa.

Meille opettajille oli järjestetty aitiopaikka. Kesken juhlan Arja-rehtori tultiin hakemaan lavalle. Koulun rehtori piti kauniin puheen pian eläköityvälle rehtorillemme ja lopuksi Arja kukitettiin. Seuraavassa ohjelmanumerossa saimme nauttia kuvakavalkadista unkarilaisten Suomen-vierailuista vuosien varrelta Ievan polkan tahdissa.

Kansainvälisyystoiminta parhaimmillaan yhdistää ihmisten sydämiä. Se auttaa huomaamaan, että monista eroavuuksista huolimatta ihminen on pohjimmiltaan sama, oli hänen kansallisuutensa mikä tahansa.

Kirjoittaja on Kiuruveden lukion maantieteen ja biologian lehtori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.