Kehon viestejä: Aivot eivät osaa nukkua kun on liikaa mielen päällä

Heräsin noin kello puoli viisi, niin kuin usein teen. Joka kerta luettuani jonkin otsikon jälleen yhdestä yrityspomosta joka optimoi elämänsä pissaamalla kolmessa sekunnissa ja nukkumalla neljä tuntia yössä, tekisi mieli oksentaa. Siis miten kauas täytyy ihmisen karata ihan maalaisjärjellä tajuttavasta luonnollisesta elämästä?

Miten on mahdollista, että niin perustavanlaatuiset asiat kuten syö, nuku ja liikuta kroppaasi ovat karanneet meidän käsistämme jonnekin nykytieteen labroihin, joissa aina joku uusi tutkimus kertoo miten tulisi tehdä ja miten ei tulisi.

Unesta vaan tuntuvat lähes kaikki olevan yhtä mieltä: sulje ruudut tunti ennen sänkyyn menoa. Tuuleta ja pidä makuuhuone viileänä. Älä syö juuri ennen nukkumaanmenoa, älä myöskään liian kauaa ennen sitä. Pidä unirutiini: mene nukkumaan ja herää suurin piirtein samoihin aikoihin.

Ja kuitenkin tuntuu että aivan valtavan suuri osa meistä epäonnistuu näissä surkeasti. Ja osa ei tee mitään näistä ja nukkuu kuitenkin kuin tukki!

Unettomuus kulkee yleensä käsi kädessä stressin tai yliaktiivisen aivotoiminnan kanssa. Minullakin oli ollut edellisenä päivänä niin sanotusti vähän liian kivaa, siksi korkealla heittelevät kortisolitasot herättävät jo aamuyön tunteina. Aivot eivät osaa nukkua kun on liikaa mielen päällä.

Muistan kuinka käänteentekevää minulle oli pari vuotta sitten tajuta, ettei kello viisi oikeasti tarvitse alkaa tehdä töitä “kun nyt kuitenkin on hereillä”. Sehän on kuin heittäisi bensaa lieskoihin: totuttaa kehoa oravanpyörään, et nuku, et lepää, aivosi käyvät ylikierroksilla koko päivän ja sitten taas aamuyöstä asti ja lepäävät huonossa unessa noin neljä tuntia. Yksikään keho ei palaudu neljän tunnin unilla tässä yhteiskunnassa. (En mene sanomaan tilanteesta missä kuusi tuntia/päivä meditoiva auringossa päivät köllöttelevä munkki elelee luonnon keskellä ja haistelee kukkia kaikki päivät. Voin kuvitella, että joku tämän teknologiayhteiskunnan ulkopuolella elävä, joka syö itse tuotettua ruokaa, voisikin olla tässä asiassa aivan erityistapaus)!

Se, että sallii itselleen levon unen sijaan on aika suuri askel. Itse olen onnistunut kääntämään yöheräilyt paremmiksi makaamalla sängyssä kuunnellen ohjattuja meditaatioita: jos en nukahda uudestaan, olen ainakin ollut syvässä rentoutuksen tilassa, makuuasennossa ja läsnä kehossani, en ajatuksissani.

Kaikki me tunnemme ne aamuyön hetket jolloin mikään ei tunnu oikealta: Jos makaat hereillä kolmen tunnin unien jälkeen, olet todennäköisesti vakuuttunut että elämäsi on suuri epäonnistuminen jos päästät ajatuksesi juoksemaan vapaasti. Käsi ylös, kuinka moni herää klo 3 ajattelemaan ihania koiranpentuja, sateenkaaria ja rakkautta….?

Mutta oikeastihan unettomuus on vain yksi monista kehon viesteistä, se tulee ja kertoo, että johonkin pitäisi nyt kiinnittää huomiota. Mitä tapahtuu elämässäsi? Ehkä paras apu unettomuuteen olisi mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa tunnelukot auki?

Entä jos unettomuuteen suhtautuisi mielenkiinnolla: “Mitä tämä kertoo minulle, mitä pitäisi muuttua että saisin taas unenpäästä kiinni? Kiitos kiltti keho kun autat ja ohjaat oikeaan suuntaan!”

Kirjoittaja on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.