Kun luonto kutsuu – "Suoli puolivallattomasti kesähousuihin tyhjentyen tein kömpelön syöksyn baarin ovelle"

Kesä 2008.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ties monettako päivää, mutta jostain kaappasin raivoisan yskän. Parin päivän tuskailun jälkeen lähdin päivystykseen keskustelemaan lääkityksestä, koska taistelu köhän kanssa oli viedä järjen.

Selitin ongelmaa, sain mojovan yskänkohtauksen ja olin oksentaa lääkärin kengille. Hän kirjoitti yskänlääkereseptin. Yskän ja yökkäilyn lomasta selitin, että olen herkkävatsainen, varsinkin sorbitoli pistää pakin sekaisin. Lääkäri kirjoitti reseptin yskänlääkkeeseen, joka sisälsi sorbitolia. Poistuin silmiäni pyöritellen, en oikein muuta osannut.

Kotosalla ravasin pakarat tiukkana useita kertoja päivässä toilettiin. Mitä kovempi yskänpuuska, sitä enemmän kalsaripyykkiä. Kahden päivän yskimisen ja raivoripulin jälkeen menin uudestaan päivystykseen.

Vastaanotolle päästyäni ilmoitin het’ kättelyssä, että olen tehnyt ulostamisen maailmanennätyksen. Lääkäri uskoi sanaani, sain tropin joka takuulla vie yskän eikä aiheuta lorinaa ja muuta säpinää.

Roikuin jo apteekin oven kahvassa kun keksin käydä kahvilla nopeasti. Hörps ja apteekkiin. Otin vuoronumeron ja odottelin. Kun olin ojentamassa reseptiä tiskin yli, mahassa murahti isosti.

Kysyin, voinko käyttää apteekin vessaa. Sain kieltävän vastauksen, joten ryntäsin ulos ja huusin perässä tulevani kohta takaisin. Tähtäsin tien toisella puolella olevaan kuppilaan perskannikat niin tiukkana kuin suinkin pystyin.

En ehtinyt lähellekään baarin ovea kun myrkyn lykkäs. Suoli puolivallattomasti kesähousuihin tyhjentyen tein kömpelön syöksyn baarin ovelle. Repäisin uksen auki ja porhalsin vessaan, housuista alkoi tila loppua.

Kuuma ja ahdas koppi, hiki lensi. Järkyttyneen epäuskoisena katsoin, että tässä saattaa tovi vierähtää. Housut puolitangossa yritin siistiä itseäni, tulin samalla sotkeneeksi lavuaarin. Vessapaperi loppui, käsipyyhepaperia oli ainoastaan roskiksessa. Etsin sieltä mahdollisimman puhtaan näköisiä riepuja, samalla haistelin ilmatilaa. Yökkiminen alkoi ja sotkua oli uhkaavasti tulossa lisää.

Ei ollut aikomustakaan jättää likaamiani papereita roskikseen, joten vedin pöntöstä alas kaiken. Puoliääneen toivoin ettei se menisi tukkoon.

Pesin kaiken mitä käsipyyhkeillä ja laimennetulla saippualla pystyin, myös lavuaarin, mutta siihen pakostikin jäi jälkiä touhuistani. Seuraava ongelma: kuinka täältä pääsee ulos, mielellään nopeasti ja huomaamattomasti. Livahdin ovelle huutaen ”have a nice day, see you later!” En mennyt kyseiseen ravitsemusliikkeeseen enää koskaan.

Tämän shown jälkeen kiedoin ison huivini housujen päälle lähinnä peräpeiliä peittämään.

Vailla järjellistä ajatusta kävelin apteekkiin.

Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisainta jättää apteekki väliin ja mennä suoraan kotiin siistiytymään. Tavallisten pierujen lisäksi kehittelin tilanteeseen vielä massiivisen aivopierun. Apteekin rouvan nenä selvästi reagoi eau de parfym du cacaan, mutta se oli vaan pakko ohittaa.

Lääkäriin ei tarvinnut kolmatta kertaa mennä eikä myöskään siihen apteekkiin, jossa kävin levittämässä lievää sikalan hajua. Yskänlääke toimi oikein hyvin, yskä lähti kuin jänis makkuulta. Totesin jokusen päivän kuluttua että varpusparvi ei enää lennä, tilalle oli tullut tuskallinen ummetus. Sen kanssa remutessa nousi hiki otsalle samalla kun ahmin luumuja posket soikeana.

Kirjoittaja on heikomman puolella ja ylpeästi vähän k ukkahattu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.