Kunnat ja työpaikat voisivat välillä kokeilla todella pehmeiden arvojen puolesta puhumista

Ihminen jolla ei ole unelmia, ei ole mitään. Kun ei ole unelmia, ei ole valoa, toivoa eikä välttämättä oikein syytä elääkään. On vain epämääräistä ahdistusta, joka nousee valtavana varjona kaiken ylle.

Vaikka ympäristö olisi kuorrutettu jalometallilla ja silkkiperhosen toukkien koteloilla, laahustaa unelmaton ihminen sen keskellä kuin janoon kuolemaisillaan oleva. Ymmärtämättä sitä, miksi häntä janottaa ja mikä janon tyydyttäisi.

Se, että ei unelmoi mutta on ihan sinut asian kanssa, on hiuksenhienosti eri asia. Koska sinut oleminen asian kanssa on kuitenkin tyytyväisyyttä.

Unelmaton luiskahtaa helposti näköalattomuuteen ja mittasuhteettomuuteen. Elämän kaataa pöydälle läikkynyt kahvi. Osalla olotila diagnosoidaan masennukseksi.

Joka viides suomalainen kokee masennuksen jossain vaiheessa elämäänsä. Yleisyydestä huolimatta vielä on matkaa siihen, että mielenterveydestä juoruillaan kahvipöydissä yhtä vapautuneesti kuin tuttavien murtuneista ranteista heidän liukastuessaan pihatiellä tai syöpädiagnooseista.

Vielä on matkaa siihen, että itsemurhaa yrittänyt puhuisi asiasta aivan yhtä avoimesti kuin mitä toimiston kaikista ronskein rouva lounaalla vaihdevuosivaivoistaan ja seksuaalisuutensa aarteiden löytämisestä. Ajatus tuntuu aivan absurdilta.

Toisaalta arvioiden mukaan joka toisella suomalaisella on peräpukamia, ja siitä puhutaan vielä vähemmän.

Onneksi ajat muuttuvat. Puhumme todennäköisesti paljon avoimemmin kaikista huolistamme ja tunnistamme syitä ja seurauksia paremmin kuin vaikka mitä 1800-luvulla tehtiin, jolloin nyt oltiin vain hulluja ja hysteerisiä ja suljettiin pahimmat aittaan mölisemään.

Huoltosuhdehuolien ja rakennemuutosten keskellä tuppaa unohtumaan se, että syntyvyysluvut eivät kerro kaikkea tulevista eläkkeidenmaksajista.

Yhä nuoremmat kun tippuvat kelkasta työkyvyttömiksi masennuksen vuoksi ja palaavat työelämään, jos palaavat, hiljalleen, helpommin särkyvinä nilkku-Lottina. Masennus on yhtä yleinen syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle kuin mitä tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat.

Nuoret ja nuoret aikuiset kipuilevat sen kanssa, että pitäisi osata tehdä kerralla oikeita päätöksiä saavuttaakseen tasaisen ja onnellisen elämän. Siihen eivät kuulu useamman ammatin opiskelut, tietotyön tulva, määräaikaisuudet ja alanvaihdokset, organisaatiouudistukset ja toistuvat yyteet.

Selviytymishalu pistää osan työikäisistä tekemään kaikkensa päätyäkseen muualle kuin pitkälle sairauslomalle, mutta venymisellä on rajansa.

Kunnat ja työpaikat voisivat välillä kokeilla todella pehmeiden arvojen puolesta puhumista. Sen sijaan että toivotettaisiin tervetulleiksi vain ammattilaisia, osaajia ja menestyksentekijöitä sekä 2,5 terveen lapsen lapsiperheitä aktiivisine, terveine isovanhempineen, voisi puhutella joskus myös särkyneitä ihmisiä.

Että kiitos ensinnäkin kaikki te väsyneet, ahdistuneet ja uupuneet kuntalaiset, jotka pysytte täällä kaamosaikanakin. Ja tervetuloa tänne, missä on tilaa ja sijaa kaikenlaisille ihmisille. Täällä saa olla epätäydellinen.

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien kolumnisti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.