Kurkistus yliajattelijan mieleen, olkaa hyvä: "Pitäisi vain avata se kirottu umpeen kuroutunut leipäläpi"

Sivuaineeni soveltuvuushaastatteluissa kysyttiin klassinen kysymys: Mitä kehitettävää sinussa on?

Inhottava kysymys, hui!

Tässä vaiheessa jäädyn hetkeksi. Mitä kehittäisin? Keksin paljonkin, mutta omien heikkouksien paljastaminen on jotenkin vastoin ihmisluontoa. Jos vihollinen selvittää ne, se saa etulyöntiaseman.

Tässä tapauksessa vihollisia eivät kuitenkaan ole haastattelija ja muut hakijat. Se on jännittävä soveltuvuushaastattelutilanne, joka saa kehoni pakotilaan, suuni jämähtämään paikoilleen ja pääni jomottamaan kuin ohimoihin paukuttaisi vasaralla. Haastattelu tuntuu elintärkeältä.

Mikä on olennaista? Entä jos vastaukseni murskaa kaikki unelmani? Ei mitään toivoa opinto-oikeuden saamisesta, ja haastattelija pyöräyttää silmiään ja puuskahtaa tympääntyneenä: Mietihän tyttö jokin toinen suunta elämällesi, ei sinusta tähän ole!

Tiktak, tähän haastattelun osaan on varattu viisi minuuttia aikaa. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja avata se kirottu umpeen kuroutunut leipäläpi.

Muistutan itseäni, että osasin odottaa kysymyksen tulevan. Pohdin: Onko itse vastauksella oikeastaan merkitystä? Vai ennemminkin sillä, kuinka sen ilmaisee ja miten omaan inhimilliseen heikkouteensa suhtautuu. Alan ehkä olla oikeilla jäljillä.

Varovasti soperran vastaukseksi, että olen vähän itsekriittinen ja hieman yliajatteluun taipuvainen, joten ehkä se.

Kysymys ei tietenkään pääty tähän. Haastattelija heittää minulle uuden pommin. Miksi juuri se? Entäpä, miksi on tärkeää pohtia omia heikkouksiaan?

Mielenkiintoni herää tässä vaiheessa. Olen jokseenkin toipunut alkukankeudesta ja alan pohtia kysymystä syvällisesti, niin että se liittyisi edes löyhästi pyrkimääni kasvatusalaan.

Kysymys ei sittenkään yritä saada selville, mitä kaikkea minussa on vialla.

Aina haluaisi ajatella osaavansa ja pystyvänsä, mutta kukaan ei ole kaikkivoipa. Ilman itsearviointia, mukaan lukien omien heikkojen kohtien havainnointia, on hyvin vaikeaa kehittyä.

Tunnistamalla, mikä itselle on hankalaa, voi oppia myös tarvittaessa kiertämään heikkouksiaan ja keskittymään vahvuuksiinsa.

Joskus itsekriittisen yliajattelijan on vaikea ymmärtää, että yksittäisiin virheisiin takertuminen ja itsensä soimaaminen päivätolkulla on ihan turhaa energian tuhlausta. Täydellisyyttä vaatii yleensä ainoastaan tekijä itse.

Valitsin vastata itsekriittisyyden ja yliajattelun vastauksekseni, koska myös liika murehtiminen kaikesta, mikä voi mennä pieleen, on kuluttavaa. "Luota itseesi", saattaa tuntua tyhjältä kannustukselta, mutta todellisuudessa se on näppärä ja tärkeä neuvo. Sitä noudattamalla voi huomata ylittäneensä itsensä.

Kun aika täyttyy, mystisen ilmeetön haastattelija nyökkää, kiittää ja kättelee. On mahdotonta lukea noilta kivisiltä kasvoilta, menikö minulla hyvin vai hyvin huonosti. Lähden huoneesta kädet täristen, pää tyhjää lyöden, ikään kuin leijailen. Suu on kuiva puhetulvasta.

Mitähän oikein sanoinkaan?

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien kesätoimittaja.

Janette.Heikkinen@iisalmensanomat.fi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.