Lapsi loi feikkitilin ja julkaisee siellä törkyä toisesta – koulu, apua, auttakaa!

Jos lapsi saa rullaluistimet ja harjoittelee niillä luistelemista, mutta kaatuu ja kämmenistä rullautuu nahka irti, kuinka monelle tulisi mieleen kirjoittaa koululle Wilma-viesti ja pyytää opettajia puuttumaan asiaan? Tai jos lapsi laittaa mikrouuniin vahingossa lusikan kaakomukissaan ja mikro alkaa kipinöidä, soitetaanko koululle? Mutta entä kun lapsi ei tunne käytössääntöjä sosiaalisessa mediassa ja vaikkapa kiusaa kaveriaan Snapchatissa? Kenen on vastuu?

Some erilaisine sovelluksineen on mahtava keksintö. Se on helpottanut ihmisten yhteydenpitoa toisiinsa. On kuitenkin harmillista, että jotkut luulevat lasten osaavan toimia siellä tuosta vain. Että puhelin kouraan ja viestittelemään.

Uudet luokat perustavat syksyn alussa omia Whatsapp-ryhmiään. Voi olla, että oma ope on ihan kehottanut sellaisen perustamaan, sillä siten on helppo ja nopea tavoittaa kaikki luokan oppilaat. Liikunnassa ollaankin tänään tekonurmella jalista. Huomenna on enkun sanakoe. Mutta, mutta… kun kukaan ei vahdi, mitä tehdään, osa luulee, että voi tehdä mitä haluaa.

Kovin tyyppi on se, joka laittaa luokan ryhmään sen kaikkein pahimman pornokuvan. Yllättävän usein se sama on myös se tyyppi, joka ei koulussa muuten loista. Mainetta on vain hankittava tavalla tai toisella. Kova tyyppi on myös se, joka uskaltaa kaikkein pahiten haukkua muita. Tai se, joka uskaltaa kuvata salaa opettajaa ja tehdä kuvasta kivan meemin, joka kahdessa sekunnissa on tavoittanut koulun kaikki oppilaat. Tai se, joka kostonhimoisena luo vihansa kohteelle feikkitilin vaikka Instagramiin ja julkaisee siellä törkysisältöä. Ja kun lapsi jää tällaisesta kiinni, ketä huudetaan apuun? Koulua.

Jotkut koulut ovat tehneet linjanvedon, että eivät puutu oppilaiden somesekoiluihin. Koulut ovat tuolloin katsoneet, että puhelimen käyttö on huoltajan vastuulla. Suurin osa somettamisesta tapahtuukin vapaa-ajalla. Entä jos huoltajalla ei ole osaamista tai mielenkiintoa tarttua jälkikasvunsa tekemisiin? Koulu! Apua, auttakaa!

Koulun tehtävä on kaiken muun kasvatus- ja opetustyön ohella kertoa lapsille, mikä on puhelimen käytössä jees ja mikä ei ole. Mikä on sallittua, mikä ei ole sallittua ja mikä on suorastaan rangaistavaa. Ja joskus, ikävä kyllä, joudutaan tekemään tai kehotetaan tekemään rikosilmoitus esimerkiksi kunnianloukkauksesta.

Olen itse selvitellyt kiusaamistapauksia, joissa jonkin somealustan käyttö on ollut keskeisessä roolissa, eikä se ole ollut helppoa eikä mukavaa. Tilannetta voisi verrata metsäpalojen sammuttamiseen. Kun yksi kytöpesäke on saatu sammutettua ja on sovittu, että tähän ei enää palata, perustetaan toinen ryhmä, jossa sama meininki jatkuu. Osa oppilaista ajattelee, että tietynlainen sisältö on ryhmissä ihan normaalia tai että somekiusaaminen ”pitää vain kestää”.

Itse olen kodin ja koulun välisen yhteistyön kannalla. Koulussa on kieltämättä kätevä selvitellä somesotkujakin, kun kaikki osalliset ovat saman katon alla. Kiusaaminen vapaa-ajalla heijastuu väistämättä myös koulupäivään. Peräänkuuluttaisin kuitenkin myös vanhempien vastuuta: puhelinlaskun maksajalla on oikeus tietää, mihin puhelinta käytetään. Ja kyllähän se on myönnettävä: Whatsapp on ihan mahdottoman mukava sovellus.

Kirjoittaja on iisalmelaistunut äidinkielenopettaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.