Lapsia – kiitos, ei kiitos? – "Lapsia ei ole aiemminkaan tehty kestävyysvajeen kuromiseksi"

Suomea haastaa seuraavina vuosina väestöpyramidin kääntyminen: väki vanhenee ja lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kehityksestä huolestuneena esillä ovatkin jatkuvasti teemat, joilla pyritään kannustamaan nuoria lisääntymään tai edes harkitsemaan perheen perustamista.

Vastakkainasettelun luomiseksi keskusteluun on tuotu myös näkökulma vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.

Lisääntymiskeskustelun syyttävät sormet osoittavat erityisesti naisiin. On haastavaa nuorena naisena elää tilanteessa, jossa jotkut tuntuvat asettaneen tahtomattani uuden roolin ylleni. En kiellä miettiväni lasten hankkimista, mikä on sinänsä ihan tavallista.

Sen sijaan tavallista ei ole se, että muut tuntuvat tietävän paremmin, mitä kehollani pitäisi tehdä. Naisten valintoja arvosteleva keskustelukulttuuri kertoo siitä, että vääränlainen naiskuva elää edelleen yhteiskunnassa vahvasti. Tästä kertoo viimeisimmäksi se, että opetusministerin ilmoittaessa tiedotustilaisuuden pitämisestä, olivat otsikoissa ensimmäisenä raskausarvailut.

Kun puhutaan lasten hankkimisesta, puhutaan ihmisten henkilökohtaisesta valinnasta. Valinnasta, joka on elämän mittainen. Tällaisen valinnan tekemiseen yhteiskunnan ei tulisi painostaa. Sen sijaan fiksua perhepolitiikkaa olisi se, että jokainen paremmasta perhe-elämästä haaveileva saisi toiveensa toteutettua.

Vanhemmuus pitäisikin nähdä laajempana, eikä vain biologian kautta syntyvänä siteenä. On vielä paljon tehtävissä esimerkiksi isien roolin vahvistamisessa vanhempana, lapsen virallisten kotien määrässä ja monimuotoisten perheiden tarpeiden tunnistamisessa.

Hyvä perhepolitiikka koskee myös niitä perheitä, jotka tulevat muualta. Turvallinen ja välittävä lapsuus koskee jokaista, taustasta riippumatta.

On uuvuttavaa kuunnella kerta toisensa jälkeen keskusteluja, joissa ihmetellään nykyistä väestökehitystä. Syntyvyyden lasku on kansainvälinen trendi niissä maissa, joissa koulutustaso on korkea, terveydenhuolto toimii ja naisilla on perusoikeudet.

Joissakin valtioissa syntyvyyden edistämiseksi halutaan siirtyä takaisin keskiaikaan ja rajoittaa naisten oikeutta omaan kehoonsa, ehkäisyyn tai aborttiin. Eikö kaikkien etu olisi se, että lapset ovat aina toivottuja?

Lapsia ei ole aiemminkaan tehty kestävyysvajeen kuromiseksi, eikä näin tule olla jatkossakaan.

Moni haaveilee lasten hankinnasta enemmän kuin uskaltaa lapsia hankkia. Ymmärrän näitä ihmisiä hyvin. Oma sukupolveni elää jatkossa putkitutkintojen, pätkätöiden ja pienituloisuuden tuoman epävarmuuden varjon alla.

Suurta vastuuta ilmastokriisin seurauksista kantavat myös ne, jotka miettivät maapallon tulevaisuutta. Kuvat palavista sademetsistä ja uhanalaisista eliöistä ahdistavat.

Näistä kaikista vaikuttavista tekijöistä tietoisena on tuskallisen vaikeaa tehdä valinta elämän mittaisen vastuun kantamisesta. Ei sillä, ettei se olisi sen arvoista, mutta uskokaa nyt – ei se helppoa ole. Vaikka päätös ajan kanssa syntyisikin, on se aina henkilökohtainen valinta.

Kirjoittaja on 22-vuotias kaupunginvaltuutettu (vihr.) ja kansanedustajan avustaja Iisalmesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.