Leikki kaukana

Lapsuuteni kauppa- ja kotileikeistä on jo aikaa. Kaukana ovat myös ne ajat, kun Melukylän Liisan velipojat piirsivät Liisan lempinukelle mustat viikset. Englannin kielen sana play tarkoittaa sekä pelata että leikkiä. Liekö digimaailman lasten elämässä pelaaminen nielaissut osan leikistä? Koronavirus haastaa meidät pysymään kaukana toisistamme. Tasavallan presidentti kehotti fyysiseen etäisyyteen mutta henkiseen läheisyyteen. Nyt on pysyttävä omalla hiekkalaatikolla. Digiaika mahdollistaa sujuvat kontaktit ihmisten kesken matkojen päähän. Saisimmeko leikin lähemmäksi?

Mauri Kunnaksen kuvakirjassa Onnin paras joululahja Onni saa vanhemmiltaan ylenpalttisesti leluja. Hienoimmatkaan vekottimet eivät vanhempien ihmetykseksi Onnia kiehdo. Onni ei leiki. Hän on jatkuvasti apaattinen. Jouluyönä Herra Hakkarainen kippaa unissaan Onnin pihamaalle valtavan lautakasan, joka on vanhempien mielestä romua. Se lautakasa tuo Onnin elämään ilon. Ilo on ensimmäinen tunne, joka tulee mieleen sanasta leikki. Vapaassa leikissä lapsen ideat saavat puhjeta kukkaan ilman aikuisen ohjailua. Leikkiessään lapsi jäljittelee arkea. Kotileikissä lapsi hankkii leikin kautta valmiuksia aikuisen kyvyistä. Leikkikaulimella kaulitaan taikinaa, josta leikkiuuni paistaa kakut. Aikuinen osallistuu viimeistään kakkujen maisteluun.

Poimimalla leikkiaiheita elämäntilanteista lapsi ottaa ympäröivää maailmaa haltuun. Arjessa usein ohitamme nämä tilanteet. Ei ole aikaa pysähtyä leikissä pulppuavien ilmiöiden äärelle. Aikuinen rajaa tilanteita: ”Siivoa jo nuo leikit pois”. Lapsi puolestaan kokee: ”Ei vielä, minulla on tärkeä leikki kesken!” Leikkiin tarvitaan aikaa, jota meillä nyt on tässä poikkeustilanteessa aiempaa enemmän.

Lapsella voi olla käynnissä sisäinen mylläkkä, joka on käytävä leikin kautta läpi. Tunteista myös ahdistus ja pelko voivat olla osa leikkiä. Linja-autopysäkillä huomasin lasten leikkivän koronahippaa. Vygotskilaisessa leikin määritelmässä leikki viriää ristiriidasta, joka syntyy lapsen kasvavien toiveiden ja rajoittuneiden toimintamahdollisuuksien välille. Leikissä lapsi kuvittelee osaavansa kaikkea. Aivofysiologi Matti Bergström kirjoitti valkoisista ja mustista leikeistä. Valkoiset leikit ovat aikuisen sallimia. Aikuinen rajoittaa lapsen mustaa leikkiä, kaaosta, tarkoituksena suojella lasta. Bergströmin mukaan lapsen kehittyvät aivot kuitenkin tarvitsevat myös mustaa sekä harmaatakin leikkiä.

Tuttu arki menoineen ja harrastuksineen on muuttunut. Tilalle on tullut yhteistä aikaa kotona, mutta myös epävarmuutta, huolta ja sairastamista. Järjestettyihin menoihin osallistuminen on usealle meistä sitä jotakin ”oikeaa” tekemistä. Entä jos nyt ”vain” leikitään? Vähemmän voi olla enemmän. Leikki irrottaa meidät tilanteen luomista kahleista. Mielikuvitus vapauttaa tilannesidonnaisuudesta. Olohuoneen matto onkin lentävä matto. Keittiön tuoleista saa junan, jolla voi matkustaa minne vaan! Leikki voi olla virkistävä seikkailu – myös aikuiselle.

Kirjoittaja on lastenkirjaileva psykologi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.