Maailma tarvitsee enemmän kiltteyttä, hyväsydämisyyttä, malttia, sivistystä ja hyviä käytöstapoja

En ole pitkään aikaan kirjoittanut herkimmistä yhteiskunnallisista aiheista, vaikka uskoakseni minulla voisi olla paitsi jotain sanottavaa, myös riittävästi malttia tuoda eri aiheita esille asiallisesti ja kiihkoilematta. Olen suorastaan kaivannut sitä, että voisin pohdiskella ja käsitellä erityisesti sellaisia aiheita, joihin osa ihmisistä suhtautuu hyvin mustavalkoisesti.

Jo pitemmän aikaa jatkunut itsesensuurini, josta muuten koen toisinaan huonoa omaatuntoa, johtuu siitä, että en enää halua altistaa itseäni pilkkaamiselle, kiusaamiselle ja häiriköinnille. Pahinta tietysti on, että kiusaajani ovat onnistuneet tavoitteessaan; he ovat saaneet hiljennettyä minut. En enää kirjoita niistä aiheista, joiden tiedän saavan aikaan öyhöttäjien hyökkäyksen. Jotkut jaksavat sellaista, kaikkien ei ole pakko.

Kiusaamista on koulujen lisäksi työpaikoilla, harrastuksissa, internetissä, kaikkialla. Siihen pitää aina puuttua. Merkilliseksi yksinkertaiselta kuulostavan asian tekee se, että ne, jotka paljon puhuvat häiriköintiä, kiusaamista ja ahdistelua vastaan, sortuvat itse hämmentävän usein tismalleen samaan. He eivät vain näe omaa toimintaansa arveluttavana vaan oikeuttavat oman ilkeän käytöksensä jollain verukkeella. Omasta mielestään he tietenkin toimivat oikein ja tekevät hyvää. Kerropa se kiusatulle.

Minuakin on (taas) viime päivinä haukuttu netissä natsiksi ja rasistiksi, ja sattuuhan se (aina). En voi ymmärtää, miksi jotkut niin tekevät. Ei heillä koskaan mitään perusteita väitteilleen ole, vaan tunne, että niin sen täytyy olla. Viisainta olisi varmasti olla alistumatta vihapuheisiin ja kiusaamisen ja tehdä rikosilmoitus häiriköistä. Uskon poliisilla kuitenkin olevan tärkeämpääkin tekemistä kuin törkyturpien toruminen.

Uskoakseni minun ja monien kohtalotoverieni suurin ”virhe” on ollut sanoa ääneen, että tuomitsemme ihan kaikkien ylilyönnit, hölmöilyt, rikokset ja huonon käytöksen riippumatta siitä, miltä suunnalta ne tulevat. Joillekin tuollaisen itsestäänselvyyden sanominen nimittäin on kuin punainen vaate, jota vastaan he hyökkäävät härkäpäisesti ja kieltävät tiukasti mitään ongelmia olevan missään muualla kuin heidän vastustamissaan kohteissa. Ideologiat voivat sokaista.

Nykyinen keskustelukulttuurimme (varsinkaan internetissä), ei todellakaan ole hyvällä mallilla. Olen miettinyt syitä useasti. Omassa pienessä päässäni olen päätynyt siihen, että pahimpien öyhöttäjien kohdalla kyse on jonkinlaisesta arvotyhjiöstä, moraalittomuudesta ja kunnian puutteesta. Ensin arvostellaan toisia siitä, että he sanovat tai tekevät jotain tyhmää, ja heti perään itse toimitaan täsmälleen samalla tavalla. Itse he eivät tätä kuitenkaan huomaa, mikä tietysti on osa ongelmaa.

Maailma tarvitsee enemmän kiltteyttä, hyväsydämisyyttä, malttia, sivistystä ja hyviä käytöstapoja. Hyvin monet uhraavat kaiken energiansa jonkin vastustamiseen sen sijaan, että toisivat esille jotain omaa, jotain hyvää, tekisivät jotain itse sen sijaan että vain arvostelisivat ja haukkuisivat toisia. Ehkä yksi ajallemme leimallisimmista asioista onkin, että tyhjää puhetta on liiaksikin, kun konkreettisia hyviä tekoja ei näy edes nimeksi.

Me pystymme parempaan.

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.