Mietteitä: Käännetään katse jo tulevaisuuteen - on mentävä ”munkkipussin” kanssa yrityksiin ideoimaan

Korona on säännellyt viime ajat elämäämme ja työskentelyämme. Kyse on kuitenkin ohimenevästä ilmiöstä.

Meidän pitää nyt suunnata katseemme tulevaisuuteen, kuinka selvitään aiheutuneista vaurioista mahdollisimman vähällä.

On lyötävä päät yhteen kehittämään työtä ja lisäelinvoimaa. Eikä pelkästään ruuhkaseuduille, missä epidemioiden vaikutukset tuntuvat pahimmin.

Väestön muuttosuunta on käännettävissä nyt jopa päinvastaiseksi.

Tämän osoittavat tilastot Euroopassa. Pariisista muuttaa vuosittain jo maaseudun rauhaan 10 000 ihmistä.

Meillä seurataan yleensä vallitsevia trendejä hiukan jäljessä.

Noin 300 näyttelyä omalla osastollamme usealla vuosikymmenellä eri puolilla maatamme on avannut silmäni näkemään seutukuntamme mahdollisuudet pärjätä missä tahansa.

Meidän on uskallettava olla ainoastaan oma itsemme, aktiivinen ja innostava. Muuta ei tarvita.

Meihin savolaisiin luotetaan ja kanssakäyminen on leppoisan luontevaa. Ei olla turhan tärkeitä, yksniitisiä töksäyttelijöitä.

Elinkeinotoimi on onnistunut luomaan hyvän imagon seudustamme.

Liikenneyhteydet ovat hyvät. On työvoimaa vielä kohtuullisesti saatavilla ja hyvälaatuista metsää riittää.

Kaupunki on kaunis, hyvin hoidettu ja palvelut toimivat.

Kuitenkin jotakin on jäänyt mielestäni vaille, kun ei huomattavampaa uutta teollisuutta ole vuosiin juuri ilmaantunut.

Esimerkiksi Soinlahden suunniteltu ja valmiiksi kaavoitettu ”puulaakso" uinuu edelleen tyhjyyttään.

Jo 10–15 vuotta sitten meillä Lunawoodilla oli oma haku esimerkiksi optimointi-, höyläys- ja liimausyrittäjän saamiseksi lähelle. Muutama tulokas oli jo kiikarissa.

Valmiita jalostussuunnitelmia oli muitakin vireillä. Osaltamme ne jäivät kuitenkin harmittavasti kesken.

Tarve ei ole mielestäni kuitenkaan mihinkään hävinnyt.

Jokainen markkinoija tietää, että imagomainonta vaatii rinnalleen ulospäin suuntautuvan, aktiivisen, innostavan, henkilökohtaisen yhteydenpidon.

Se on yksi kaupungin- ja elinkeinojohdon tärkeimmistä tehtävistä.

Oppipoikia on turha lähettää merkittäviin neuvotteluihin.

Toinen vähäriskinen keino on panostaa jo ennestään seutukunnalla toimiviin yrityksiin.

Olisiko heidän toimialaansa liitettävissä jokin sopiva liitännäistoiminta tai lisäpalvelu kohtuullisilla investoinneilla ja panostuksilla?

Muutamakin lisätyöpaikka kuhunkin yritykseen lisäisi helposti työllisten määrää jopa sadoilla. Ei vaadi muuta kuin jalkautumista ”munkkipussin” kanssa tuttuihin yrityksiin asiaa selvittämään ja ideoimaan.

Kukaties näin saataisiin mahdollisia pöytälaatikoihin makaamaan jääneitä ideoita vielä hyödynnettäväksi.

Mietteitä - juttusarjani päättyy tähän.

On aika käynnistellä vähitellen mieluisia touhuamisia maaseudun ja mökkielämän rauhassa, suurempien uhkien saavuttamattomissa.

Kirjoittaja on iisalmelainen yrittäjäeläkeläinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.