Mitä huipputuloiset tavoittelevat?

Kolme viikkoa sitten Helsingin Sanomat esitteli laajassa artikkelissa ”Huipputuloiset – Suomen rikkain promille” -kirjan sisältöä. Kirja perustuu professori Anu Kantolan ja akatemiatutkija Hanna Kuuselan tutkimukseen, jossa selvitettiin muun muassa rikkauden yhteiskunnallista merkitystä ja vaurastuneiden mielipiteitä. Tutkittuun Suomen suurituloisimman tulonsaajan yhden promillen joukkoon kuului 4 745 henkilöä.

Suurituloisimman promillen ansio- ja pääomatulot olivat 2016 keskimäärin 684 444 euroa ja veroprosentti 34. Samanaikaisesti kaikkien tulonsaajien bruttotulot keskimäärin olivat 30 620 euroa. Jo 53 000 euroa ansainneilla palkansaajilla oli veroprosentti edellä mainittu 34 ja sen ylimenevillä tuloilla sitä korkeampi. Vastaavan suuruista eläketuloa saavilla veroprosentti on kuitenkin vielä useita prosenttiyksiköitä suurempi.

Se, että eri tulolajeista vero määräytyy eri perusteiden mukaan, johtaa siihen, että huipputuloisen veroaste on pääomatulojen ansiosta matalampi kuin esimerkiksi keskituloisen ansiotuloa saavan. Se on osoitus siitä, että veropolitiikka on ollut huipputuloisia suosivaa, kuten tutkijat ovat todenneetkin. Ja sitähän se on ollut 1990-luvulta alkaen. Mitään kestäviä perusteita noudatetulle suurituloisia suosivalle veropolitiikalle ei minusta ole esitetty. Siksi eri tulolajit tulisi asettaa verotuksessa saman veroasteen piiriin.

Tutkijat selvittivät haastatteluilla yksityiskohtaisemmin huipputuloisten käsityksiä muun muassa muista kansalaisista, veroista ja politiikasta. Haastatteluihin pyydetyistä noin puolet eli 90 suostui teemahaastatteluihin. Haastattelujen tuloksena kirjatut haastateltujen näkemykset edustivat pääosiltaan verrattain kovia asenteita. Itsensä vastakohdaksi monet huipputuloiset nimeävät esimerkiksi sosiaaliturvan varassa elävät, julkisen sektorin työntekijät ja työttömät. Monen mielestä yhteiskunta laiskistaa ihmisiä ja kannustaa joutilaisuuteen.

Suhtautuminen veroihin huipputuloisilla on minusta lähtökohtaisesti samanlainen kuin kansalaisilla aika yleisesti. Verojen tarve ymmärretään, mutta niiden ei haluttaisi kohdistuvan itseensä. Haastatellut kehuvat kyllä verorahoilla kustannettuja palveluja, mutta osa kuitenkin hyväksyy veroparatiiseihin sijoittajat. Verojen progressiivisuuteen ja perintöveroihin vauraiden ja huipputuloisten suhtautuminen on yleisesti kielteinen. Sen sijaan yksi haastatelluista pitää verotuksen progressiota oikeutettuna ja osa myös kannatti nykyistä verojärjestelmää, arvosti verojen vastineeksi järjestettyjä laajoja palveluja sekä hyvin järjestettyä ja toimivaa yhteiskuntaa.

Tutkijoiden mukaan monet huipputuloiset haluavat eroon pohjoismaisen mallin mukaisista peruspiirteistä, kuten kaikille yhtäläiset palvelut ja oikeudet. Politiikan ohjenuoraksi he esittävät tutkijoiden mukaan samat ideat, joita sovelletaan tehostamisessa ja saneeraamisessa eli leikataan etuisuuksia, jotta passiiviset ihmiset pakotetaan töihin. Tätä ideaahan on yritetty toteuttaa niin sanotulla aktiivimallilla, josta nyt istuvan hallituksen toimin ainakin osittain luovutaan – ja hyvä niin!

On perusteltua yhtyä tutkimuksen tehneiden näkemykseen: ”Monet viime vuosien poliittiset päätökset esimerkiksi veropolitiikassa ovat olleet suosiollisia huipputuloisille ja vauraille. Silti huipputuloiset vaikuttavat tyytymättömiltä ja ärtyneiltä. Poliitikkojen olisi hyvä tiedostaa tämä dynamiikka.”

Kirjoittaja on Iisalmen kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vas.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.