Mitä tästä opimme?

Viime syksynä Iisalmen kulttuurikeskuksessa By Iisalmi –seminaarissa tulevaisuudentutkija Perttu Pölönen ravisteli meitä iisalmelaisia.

Pölönen kertoi disruptiosta. Se on jotain sellaista, että asiat muuttuvat. Uusi asia tai keksintö syrjäyttää vanhan toimintatavan ja uudesta tulee uusi vakio. Vähän niin kuin automobiili korvasi hevosvankkurit joukkoliikenteessä, puhelin syrjäytti sähkösanomat ja mp3-soittimet tulivat vinyylilevyjen tilalle.

Ennen Iisalmen tilaisuutta pääsin juttelemaan Pölösen kanssa, kun tein hänen vierailustaan lehtijuttua. Ja kyllä, Pölönen ajattelee asioista eri tavalla kuin moni muu. Kun hän oli viime viikolla Ylen haastattelussa, oli mielenkiinoista lukea hänen ajatuksiaan koronan vaikutuksista.

Pölönen sanoi, että koronaviruksen vaikutuksia voidaan pitää disruptiona, joka tuhoaa valitettavan paljon, mutta Pölösen mukaan tärkeää on myös se, mitä tulee tilalle.

Kahden viikon aikana arki on myös meillä Ylä-Savossakin muuttunut. Koemme ihan outoja asioita: kadut ovat autioituneet, ravintolat ovat kiinni, palvelualan yrittäjillä ei ole asiakkaita ja ruokakaupassa käydään varovasti kerran viikossa.

Ihmiset ovat etätöissä, koulua käydään etäyhteyksien avulla ja monet päiväkotilapset ovat kotioloissa.

Myös monet päättävät elimet ovat pitäneet kokouksiaan etänä. Se on vähentänyt liikkumista ja tuonut jopa säästöjä matkakustannuksissa. Tekisi mieli laskea, paljonko koko Suomessa säästyy julkista rahaa, jos kokousten matkakuluja ei enää maksettaisi.

Asiat ovat muuttuneet, koska on ollut pakko muuttua. Pölönen totesi Ylen haastattelussa, että ihminen muuttuu vasta pakon edessä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta olemme tienneet vuosikausia, mutta emme ole tehneet mitään.

Kun lentoliikenne nyt maailmalla pysähtyi, Kiinasta tuli uutisia, että saasteet ovat vähentyneet ja ilma puhdistunut. Venetsiasta raportoitiin, että vedet ovat puhdistuneet, kun turistit eivät ole enää niitä sotkemassa.

Tuoreimpana tietona eilen aamulla sain Hesarista lukea, että ilmanlaatu on parantunut monin paikoin myös Suomessa, kun autoilua on vähennetty.

Kun nyt pakon edessä joudumme opettelemaan uusia asioita, oppisimmeko samalla kenties jotain muutakin?

Kun elämä viruksen laannuttua palautuu normaaliksi, onko lentoreittien määrä pakko palauttaa yhtä suureksi? Ja kun töihin taas päästään, onko aina pakko mennä fyysisesti työpaikalle, varsikin omalla autolla? Voisiko etätöiden määrää lisätä, jotta ilmansaasteet vähenevät?

Todennäköisesti olemme jo muutaman kuukauden aikana oppineet uusia arkitapoja. On jännä nähdä, tuliko ravintoloiden etämyynti ja kotiintoimitus nyt jäädäkseen. Samoin päivittäistavarakauppojen noutopalvelu. Toivottavasti.

Vaikka verkkokaupat ovat nyt kuuminta hottia, pitäisi meidän tässä kriisissä ymmärtää myös paikallisten palvelujen ja paikallisten kauppojen arvo. Jos nyt annamme niiden ajautua konkurssiin, kohta meillä ei niitä enää ole.

Jokainen meistä tietää, mitä voimme asian eteen tehdä. Kyse on siitä, haluammeko.

Kirjoittaja on entinen iisalmensanomalainen, joka nykyisin auttaa yläsavolaisia yrityksiä viestinnässä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.