Miten varmistamme, että kotimaisen ruoan saatavuus turvataan maailmantilan vaihteluissa?

Alkukesän monivärinen vihreys on taittunut kukkaloiston kautta satokauden runsauteen. Marjat ja kasvikset kypsyvät ja vilja alkaa tuleentua. Sato on tänäkin vuonna korjattava, jotta kotimainen, lähellä tuotettu ruoka on jälleen kaikkien saatavilla.

Tämänvuotiseen sadonkorjuuseen onkin liittynyt paljon jännitettävää. Jokavuotisen sään seuraamisen lisäksi kasvinviljelijöille on aiheuttanut päänvaivaa maailmanlaajuisen virusepidemian vaikutukset kausityövoiman saapumiseen elonkorjuuta hoitamaan. Lähiruokakin on osaltaan riippuvainen maailmantalouden kysynnän ja tarjonnan laeista.

Monien kesäsuunnitelmat asettuivat uuteen asentoon koronaviruksen seurauksena. Tänä kesänä on perustelluista syistä oltu varovaisempia matkailun suhteen. Kun ulkomaille ei voida tai uskalleta lähteä, ovat kotimaan matkakohteet kokeneet puoleensa lisääntyvää kiinnostusta. Retkeily esimerkiksi kansallis- ja luonnonpuistoihin on tuonut ihmiset metsiin ja vesistöjen äärelle. Ja hyvä niin, mikäpä onkaan virkistävämpää kuin retki hyvässä seurassa tutustumassa lähiluontoon.

Sadonkorjuun koittaessa onkin toivottavaa, että myös lähiluonnon tarjontaan tutustutaan uudella innolla. Kun esimerkiksi kaakkoisaasialaisia marjanpoimijoita ei tänä vuonna Suomen metsistä juuri tavata, on todennäköistä, että marjasatoa metsiin jäisi poimimatta tavanomaista enemmän. Ensi talveen kannattaakin nyt varautua ja kerätä kesän vitamiinit talteen vaikkapa pakastelokeroon.

Kotimaisen ruoantuotannon merkitys on korostunut poikkeuksellisen kevään jälkeen entisestään. Maantieteelleen Suomi ei mitään mahda ja sijoittumisemme pohjoisella pallonpuoliskolla tuo omat haasteensa ruoantuotantoon. Tänä vuonna koetuissa poikkeusoloissa emme onneksi kärsineet saatavuusvaikeuksista ja kaupat ovat pystyneet tarjoamaan tuotteita lähes tavanomaiseen tapaan.

Omavaraisuus kansallisella tasolla on kuitenkin ihanne, joka tulisi saavuttaa laajasti. Ruoantuotannon näkökulmasta tulisi syvällisesti pohtia tänä keväänä kohdatun kaltaisissa tilanteissa toimimista. Miten varmistamme, että kotimaisen ruoan saatavuus turvataan maailmantilan vaihteluissa? Poliittinen johto on osoittanut kiitettävää luovuutta ja työmoraalia omavaraisuuden vaalimiseksi. Tulevaan on kuitenkin hyvä varautua entistä paremmin. Nyt koettu kriisi tuskin jää viimeiseksi.

Kotimainen luonto tarjoaa nyt parastaan makujen, värien ja mahdollisuuksien muodossa. Niihin kannattaa tarttua, jotta lokakuun harmaudessa ja tammikuun purevissa pakkasissa on taas jotakin, mitä muistaa ja odottaa. Kesä tulee onneksi joka vuosi, nautitaan tästäkin kesästä täysin siemauksin. Kaikilla ei ole kesällä mahdollisuutta lomailuun, mutta pulahdus järveen työpäivän päätteeksi elähdyttää kehoa sieluun saakka. Onni asustaa hetkissä.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Kiuruvedeltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.