Mittarissa 38 astetta, siis autokuumetta – "Tavoitteena on, että uusi auto seisoisi tuossa pihalla toivottavasti ensi kesän jälkeen"

Rakas autovanhukseni täytti viime keväänä jo 31 vuotta. Siitä on siis aikaa, kun nuo pyörät ovat tehtaan ovista ulos rullanneet. Kuka onkaan ollut se onnekas, joka on saanut olla auton ensimmäinen omistaja?

Nyt joulukuussa auto on ollut meidän perheessämme jo 16 vuotta – joka on hyvin pitkä aika. Suomalaiset vaihtavat autoaan keskimäärin kuuden vuoden välein.

Keväällä mittarilukemaksi pyörähti 400 tuhatta kilometriä, mutta se ei ole vauhtia hidastanut. Eteenpäin mennään, ja tarvittaessa taaksekin.

Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut säälimään autovanhustani. Enää en aja sillä pitkiä matkoja kuin poikkeustapauksissa. Annan sen lepäillä, ja kuljettaa minua uskollisesti kauppaan ja asioilleni tässä kymmenen kilometrin säteellä. Lainaan mieheni uudempaa autoa pidemmille reissuille, jos mahdollista.

Päähän on alkanut iskostua ajatus, että tiemme erkanevat mahdollisesti ensi vuonna. Mutta toivottavasti vain ajamisen osalta, sillä vanhukseni pääsee toivottavasti tallin lepäämään, ja rakentumaan pikkuhiljaa entistä paremmaksi menopeliksi, upeaksi kesäautoksi.

En siis mistään hinnasta raaski luopua vanhuksestani. Olen kuullut usein ehdotuksia, että eikö kannattaisi laittaa auto myyntiin ja ostaa hieman uudempi tilalle. Se olisi kauheaa, koska autoni tunnearvo on niin suuri.

Olen kuitenkin huomannut, että näin vanha auto ei ole omiaan enää palvelemaan tarpeitani päivittäisessä ajossa. Siksi haluaisinkin sen rinnalle toisen uudemman auton, jotta voisin säilyttää vanhukseni kesäajossa.

Tuleva talvi on siis ehkä vanhukseni viimeinen. Mieleni ei ole haikea, sillä on muutamia asioita mitkä ovat saaneet minut hieman turhautumaan. Autoni ovet nimittäin jähmettyvät pakkasella, ja kun ne avaa, ne eivät haluakkaan mennä enää kiinni.

Muuten autoni on palvellut talvisinkin mainiosti: se lämpenee nopeasti ja hyvin, sekä on tasainen ja vakaa ajettava.

Työni puolesta olen päässyt koeajamaan ja tutustumaan monenlaisiin uusiin autoihin. Siksi olenkin päästäni hieman pyörälläni, millainen se tuleva uusi auto vanhukseni rinnalle voisi olla.

Huomaan, että silmäni on kehittynyt hyvin kriittiseksi, ja täysin miellyttävää autoa on vaikea löytää. Vaihtoehtoja on myös niin paljon, että päätöksien tekeminen on hyvin vaikeaa.

Nopealla silmäyksellä en ole löytänyt vielä sopivaa autoa, mutta toisaalta ei vielä tarvitsekaan – rahojen säästäminen on vasta aloitettu. Tavoitteena on, että uusi auto seisoisi tuossa pihalla toivottavasti ensi kesän jälkeen.

Eikä asia tietenkään ole niin yksinkertainen, sillä tarvitsisin myös autovanhukselleni sopivan säilytys- ja rakentelupaikan. Sen etsintä toivottavasti alkaa siis jo keväällä.

Tällä hetkellä olen hyvin innoissani, ja selailenkin myytäviä autoja usein. Annan innostumisen yltyä, ja tarpeeni kasvaa.

Haluan olla varma, että ostan juuri tilanteeseeni sopivan auton. Minkä kokoisen auton tarvitsen? Tuleeko sen olla bensiini vai diesel? Nämä ovat tärkeitä asioita, joita on hyvä pohtia.

Varmaa kuitenkin on, että autokuumeeni ei ole laskemassa, vaan päinvastoin. Tällä hetkellä mittarissa on 38 astetta.

Kirjoittaja on iisalmelainen valokuvaaja, toimittaja ja autoharrastaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.