Moukkamaisuus ei ole hyve – "Nykyisin ovat arkea sellaiset puheet, joista vielä kymmenen vuotta sitten olisi joutunut oikeuteen"

Ilkeys, hävyttömyys ja toisten ihmisten tahallinen loukkaaminen ovat nykyisin arkipäivää. Kun valtakunnallinen media julkaisi Facebook-sivullaan itsemurhan tehnyttä turvapaikanhakijaa koskevan uutisen, niin sen alle kertyi hetkessä valtava määrä rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä kommentteja.

Ilmastoaktivisti Greta Thunbergiä on jatkuvasti solvattu henkilönä sunnilleen jokaisen häntä koskevan uutisen alla. Useampikin kansanedustaja on tällä hetkellä esitutkunnassa epäiltynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Mitä ihmettä meille on tapahtunut? Kansanedustajat solvaavat kansalaisia ja sosiaalinen media on kuin avoviemäri, jossa velloo kaikki ihmismielen kuona. Meneillään tuntuu olevan kilpailu siitä, kuka uskaltaa ja osaa sanoa kaikkein ilkeimmin. Nykyisin ovat arkea sellaiset puheet, joista vielä kymmenen vuotta sitten olisi joutunut oikeuteen.

Tämän ikävän kehityksen ovat saaneet aikaan sosiaalinen media ja mediatalojen käytäntö mahdollistaa kommentointi suoraan uutisten alle. Tätä puolustellaan vuorovaikutuksena, mutta tosiasiassa sen tarkoituksena on vain kalastella klikkauksia. Maakuntalehdillä tätä ongelmaa ei yleensä ole, mutta mitä suurempi media, sitä kamalampi kommenttipalsta.

Vielä vuosituhannen vaihteessa netin keskustelupalstat olivat kielenkäytöltään siistejä kuin lehtien yleisönosastot. Puhuttiin nettietiketistä, ja sen noudattamaista myös valvottiin. Nykyisin moderointi tulee kaukana jälkijunassa, ja usein se tuntuu puuttuvan kokonaan.

Tätä käyttävät hyväkseen trollien lisäksi ihan tavalliset kansalaiset, jotka viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat löytäneet sosiaalisen median. Nimimerkin takaa on helppo laukoa ihan mitä tahansa, ja niin totisesti tehdään. Ei ole ymmärretty, että se, mikä sopii kantapubin pöytään tai kaverusten saunailtaan, ei välttämättä sovi julkisuuteen.

Olen joskus miettinyt, että isoille mediataloille olisi syytä antaa näpäytys tekemällä rikosilmoitus. Lain rajat ylittävän tekstin julkaisija ja yleisön saatavilla pitäjä on vastuussa ihan samalla tavalla kuin tekstin kirjoittajakin. Jos ja kun uutisen alla kiihotetaan kansanryhmää vastaan tai loukataan kunniaa, niin asia kuuluisi poliisille ja oikeuslaitokselle.

Se on kuitenkin pitkä tie eikä välttämättä johda mihinkään. Sen näkee jo nykyisestä oikeuskäytännöstä, joka on kuin arpapeliä. Valtavasta määrästä vihapuhetta ja solvauksia päätyy vain murto-osa esitutkintaan ja oikeuteen.

Minä olen sitä ikäluokkaa, jolle kansakoulussa opetettiin käytöstapoja ja toisten ottamista huomioon. Epäilemättä nykyisinkin opetetaan, mutta ne tavat unohtuvat netissä. Joskus tuntuu, että juuri minun ikäluokkani edustajat ovat unohtaneet koulussa oppimansa.

Ei minulla tähän ongelmaan ole ratkaisua. Meidän pitäisi vain jokaisen muistaa, että moukkamaisuus ei ole hyve, vaan se on pelkkää moukkamaisuutta.

Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, juristi ja sisällöntuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.