Musiikki luo elämyksen, tila synnyttää muiston

Se oli hieno ilta kesäisessä Helsingissä vuonna nolla.

Humppapumppu Eläkeläiset oli luonut tuplabuukkauksen takia kaksi miehistöä, A:n ja B:n. Toinen soitti samaan aikaan Saksassa, kun taas toinen kokoonpano könysi lavalle VR:n vanhoilla makasiineilla.

Arto Muna & Millenniumin basistilla paloi käpy johonkin täysin kesken keikan, ja hän paiskoi tuusannuuskaksi YUP:n Tynkkyseltä lainassa olleen basson.

Ruotsalaismuusikko Joakim Thåström seisoi ihan edessäni yleisön seassa virkaveljensä Ismo Alangon kanssa.

Nuorisolaisille tiedoksi, että VR:n vanha makasiini maamme pääkaupungissa oli varasto eduskuntataloa vastapäätä, nykyisen musiikkitalon paikalla. VR:n lähdön jälkeen siellä oli aikoinaan kaikenlaista kulttuuritoimintaa. Makasiinit tuhoutuivat juuri vähän ennen purkamistaan rajussa tulipalossa. Rippeistä tehtiin pieni muistomerkki.

Olipahan myös hikisen hienoja iltoja Joensuun Kerubi-klubilla Ilosaarirockin päätteeksi. Tanssia tamppasimme sydämen kyllyydestä aamuun asti pikkubändien tahtiin. Kun klubi sulki ovensa, raikui itkuvirsi koko maassa. Klubia seurasi Kerubin Kuppila, joka sekin sulki ovensa. Nykyisin on ravintola Kerubi kulttuuritalon ja ammattikorkeakoulun yhteydessä.

Ai että nauroimme mahat kippurassa kerran Bar 68:ssa Jyväskylässä Ruoskan keikan jälkeen. Olimme riehuneet posket punaisiksi, moshanneet hiukset sotkuun ja heilutelleet nyrkkiä tahdissa. Kaveriporukasta eräs ihmetteli keikan jälkeen, että mitä ihmettä siinä yhdessä biisissä laulettiin. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että hän oli kuullut Narua-biisin kertosäkeen muodossa Ranua. Hän oli ihastellut, että ovat varmaan sieltä kotoisin, ovatpa ihanan kotiseuturakkaita.

Kuuskasi oli mainio kapakka. Kun vuokrasopimus päättyi, oli siinä myös yhden keikkapaikan loppu ja isku jopa yliopistokaupungin kulttuuritarjonnalle.

Graceville edusti minulle paikallisena yrityksenä ja palveluna kaipaamaani pitovoimaa ja viihtyvyyttä, vaikka en enää käy keikoilla lainkaan niin paljon kuin haluaisin. Että Iisalmessakin on säännöllisesti sellaista elävän musiikin kulttuuria, josta saa valtavasti energiaa. Että jos vain järjestelisin niin että jaksan valvoa, niin voisin tuntea bassokuviot munuaisissani asti.

Toivon sydämestäni, että kaupunkiin tehdään vielä uusi elävän musiikin mesta, jossa voi pomppia itsensä hikeen, huutolaulaa kertosäettä ja heiluttaa nyrkkiä bändipaita päällä. Ehkä nauttia paikallisesta ääniteknologiasta.

Toivon myös, että elävää musiikkia luotaisiin yli kuntarajojen yhdessä, ehkä vähän erikoisempiinkin paikkoihin. Etelämpänä esimerkiksi Joroisten musiikkipäivät on tuonut niin Ismo Alankoa kuin klassista muun muassa teollisuushalliin, taimitarhalle ja kartanoihin.

Onhan täällä pieniä kapakoita, tanssilavoja ja katettuja kesäteatterikatsomoita. On totuttu pimeisiin kyläteihin ja kuskin virkaan, osataan järjestää yhteiskyytejä.

Akustiikka ei ole ehkä aina optimaalisin, mutta elävän musiikin elämys syntyy myös tilasta.

Ja tilaan meillä kiinnittyy ikuisia muistoja. Levätkää rauhassa, keikkapaikat.

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien kolumnisti.