Näitä ei vapaa-ajan tutkimuksessa kysytty, mutta vastaan silti: "Ovatko vähentyneet? Kyllä ovat"

Vääristynyt on vapaa-ajan käytön tutkimustulos vuodelta 1981.

Kovasti olisin Eppujen ”Akun tehdas” -älppäriä kuunnellut, jos olisi levysoitin ollut. Levyn kyllä ostin, mutta milläs kuuntelet. Kaverille annoin levyn hoitoon.

Joten ainakin yksi mahdollinen musiikin kuuntelija on sen aikaisen levyn omistajan persaukisuuden vuoksi tilastoihin jäänyt kirjaamatta.

Samanlainen tilastoerhe sattui kaverilleni Peralle. ”Voi kun sais viulun!!”, Pera valitteli. No heltyihin pappa sen ostamaan. ”Voi kun osais soittaa!!!”, riutui Pera seuraavaksi.

Tilastokeskus on tutkinut suomalaisten vapaa-ajan käyttöä vuodesta 1981. Viimeisin kysely on tehty vuonna 2017 (HS 5.8.).

Tutkimus kertoo: Runojen, novellien ja romaanien kirjoittaminen on vähentynyt puolella. Nyt on muotia kirjoittaa blogeja, mutta kovin vähäistä on blogimäärä verrattuna aiempaan pöytälaatikkotuotantoon.

Kirjoitinko runoja, novelleja, romaaneja vuonna 1981? En herra paratkoon. Säästyin noloudelta ja läheiset myötähäpeältä. Sitä paitsi aika tuhrautui työhön ja voimat yöhön.

Jos blogi näitä kirjoittamisia korvaa, on kirjoitusharrastukseni peräti lisääntynyt. Kaksi blogia olen jo kirjoittanut. Toista ei julkaistu, eikä sitä toistakaan lukenut kukaan.

Kirjeiden kirjoittaminen on vähentynyt Suomessa, hiukan minullakin.

Yhden kirjeen 1980 sain aikaiseksi. Ilmoitin etelässä asuneelle tyttöystäväehdokkaalle tulevani Ruotsi-maaotteluun Helsinkiin. Josko nähtäisiin....

Oli vastannutkin, että kyllä käy. Tuli vain vastaus vasta maanantaina, kun maaottelu päättyi sunnuntaina. Postiko lie viestin kulkua hidastellut ja ajatellut näin minulle parempi olevan. Ja siihen aikaan sentään posti enempi kuljetti postia kuin nurmikkoa leikkasi.

Onneksi niin varhain parisuhdeviritys katkesi, ettei yhteistä hautapaikkaa tarvinnut perua.

Elettiin vuotta 1980. Idea ikuisesta poikamieselämästä voi hyvin ja vahvistui.

Rakensinko 1981 radioita, soittimia, autoja tai koneita? Suomessa ovat kyseiset askaroinnit vähentyneet.

Oikosulkuradioita, sortuvia soittimia, jumittavia autoja ja räjähtäviä moottoreita olisi minun rakennustaidoilla saatu aikaan.

Neulomiseen, virkaamiseen, nypläämiseen tai kirjontaan en ole perehtynyt lainkaan, vaikka virkkaamiseen jonkin sortin outoa vetoa jo tunnenkin.

Ommellut olen selvästi enemmän viime vuosina kuin 1981. Syy on ilmeinen: ei ollut poikamiehen huushollissa neulaa, ei lankaa. Nyt on.

Nappeja paitaan ja ristipistoja hanskoihin. Napit pysyvät, käsineiden ompeleet purkautuvat. Lienee tekniikassa vielä hiottavaa.

Meleko vetämätön sitä taisi nuorena miehenä 38 vuotta sitten vapaa-ajallaan olla.

Monenlaista olisi silloinkin voinut puuhailla, mutta enempi sitä työltä säästyneen ajan nukkumista, kaverikaljoittelua, naisetsintää ja potkupalloo harrasti.

Ei ole näitä kysytty vapaa-ajan tutkimuksessa, mutta vastaan silti. Ovatko vähentyneet? Kyllä ovat.

Kaljalle ei jaksa, naismetsälle ei tarvitse, eikä palloiluun kykene.

Vaikka onhan asioilla aina puolensa. Nuori tuttava aikoinaan manaili, kun piti lähteä kapakkaan naisia katsastamaan. ”Menee baariin rahat, eikä kuitenkaan tiedä... Sinun se on hyvä, kun on vaimo kotona...”

”Liekö tuo niin hyvä. Koko tili menee joka kuukausi, eikä sittenkään tiedä...”

Kirjoittaja on (liian) pitkän linjan lehtimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.