Netti ja some antavat mahdollisuuden loukata täysin tuntemattomien ihmisten kunniaa – Kutsu poliisikuulusteluun voi tulla yllätyksenä

Sananvapaus on ollut tänä kesänä yleinen puheenaihe, mutta monet eivät tunnu tietävän mitä sillä tarkoitetaan. Jotkut vaativat täydellistä sananvapautta ymmärtämättä, että sellainen meillä jo on. Jotkut vaativat vihapuheen kriminalisointia ymmärtämättä, että sekin on jo tehty.

Sananvapaus tarkoittaa ennakkosensuurin kieltoa. Mitä tahansa saa sanoa ja kirjoittaa kenenkään estämättä, mutta rangaistus voi tulla jälkikäteen. Laissa on kriminalisoitu muun muassa kiihottaminen kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen, rikokseen yllyttäminen, vainoaminen, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus.

Kunnianloukkaus on näistä kaikista tunnetuin ja vanhin rikosnimike. Muutaman sadan vuoden takaiset tuomioistuinten pöytäkirjat suorastaan vilisevät kunnianloukkausjuttuja. Esi-isämme olivat arkoja kunniastaan, sillä juuri kunnia oli yhteiskunnassa merkittävä pääoma.

Säätyläiselle kunniallinen maine oli tärkeä vertaisten kesken ja suhteessa alempiin säätyihin. Kansanmiehille ja -naisillle se oli usein ainoa pääoma. Jos ihmisellä ei ollut muuta, niin yleinen tietoisuus kunniasta, rehellisyydestä ja luotettavuudesta merkitsivät tiiviissä ihmisyhteisössä paljon.

Niinpä käräjille joutui helposti, jos suutuspäissään sanoi toista vaikkapa varkaaksi, huoraksi, kelmiksi, hunsvotiksi tai vaikkapa vain nypötyiseksi. Hunsvotti oli aikoinaan erittäin loukkaava sana, sillä se tulee ruotsin kielen sanasta hundsfitta, kun taas nypötyinen lienee jokin paikallinen, ihmisen ulkoiseen olemukseen liittyvä loukkaus.

Sanojen varsinaisella merkityksellä ei ollut väliä, vaan tärkeää oli vain loukkaamisen tarkoitus. Ihan sama on lain sisältö nykyisinkin. Rikoksen tunnusmerkistö täyttyy silloin, kun on tarkoitus loukata ja kun kohde kokee kunniaansa loukatun. Tämä yleisestä tietoisuudesta unohtunut asia näkyi poikkeuksellisen selvästi viime kevään oikeudenkäynnissä, jossa toimittaja tuomittiin netissä erittäin karkeaa kieltä itse käyttävän henkilön sanomisesta rasistiksi ja natsiksi. Yksi paha ei oikeuta toista.

Välillä kunniaan kohdistuvat rikokset vähenivät, mutta nyt ne ovat taas nousussa. Internet ja sosiaalinen media antavat mahdollisuuden loukata täysin tuntemattomien ihmisten kunniaa. Verkossa on vihasivuja, jotka nostavat esille jonkun ihan tavallisen ihmisen ja yllyttävät lukijoita solvaamaan häntä. Tunnetuin tapaus oli MV-lehti, jonka julkaisija tuomittiin vankeuteen lukuisista yksityisten henkilöiden kunniaan kohdistuvista loukkauksista.

Ennen sanottiin kiivastuksissa päin naamaa. Nykyisin on paljon helpompi sanoa netissä sellaista, mitä ei päin naamaa kehtaisi tai edes uskaltaisi sanoa, eikä sanomista välttämättä edes mielletä rikokseksi. Niinpä kutsu poliisikuulusteluun voi tulla yllätyksenä.

Kun historiasta nyt puhutaan, niin hyvän neuvon saa vaikkapa Raamatun Sananlaskuista:

Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä. (San. 8:20)

Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, juristi ja sisällöntuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.