Nykyrakentaminen on kulutuskulttuurin kestämättömyyden ilmentymä, kirjoittaa Heli Kaarina Kananen: "Monet ovat menettäneet omaisuutensa ja terveytensä"

Herään mökissä metsäluonnon keskellä, hiljaisuudessa. Ilma on raitis, on kuin ulkona nukkuisin.

Mökki on valmistettu omasta metsästä kaadetusta puutavarasta. Rakenteissa ei juuri ole kemianteollisuuden tuotteita, rakenteita ei ole pilattu rakentamisen nopeuttamiseksi tai ilmastonmuutoksen takia materiaaleihin kylvetyillä myrkyillä. Ulkoseinän muodostaa paksu hirsi.

Kolmitasoisen, erilaisia kokemuksellisia tiloja sisäänsä sulkevan mökin hirret sekä ovien ja ikkunoiden karmilaudat on koristeltu puuhun vuolluin kukkasin. Millaista omistautumista ja rakkautta hirsien kuviointi läpi mökin tarkoittaakaan.

Tämä kosteita tiloja lukuun ottamatta luonnollisista materiaaleista käsin tehty mökki onkin tekijänsä henkeä huokuva kokonaisuus.

Toinen rakentamisen nykytilanteeseen toivoa tuova kokemus liittyy noin 100-vuotiaaseen kartanoon. Kyseisessä rakennuksessa jo pari vuotta vierailtuani olen niin ikään oppinut ymmärtämään teollisen rakennustuotannon ja käsin tehdyn rakentamisen eroja.

Mikä merkitys rakennuksen käyttäjien hyvinvointiin onkaan sillä, että rakennus valmistetaan ammattiylpeydellä ja siitä myös pidetään huolta rakkaudella ja arvostaen.

Niin minulla kuin vähintään kymmenillä tuhansilla muillakin on vauriorakennuksista kokemusta jo ihan omiksi tarpeiksi. Monet ovat menettäneet omaisuutensa ja terveytensä. Sisäilmamyrkyille altistumisen seurauksena elämä on muuttunut selviytymistaisteluksi, johon ei yhteiskunnalta tule tukea. Mistä ratkaisuja?

Jotta rakentamisessa onnistuttaisiin, on rahoittajan tehtävä heti alkuun tärkeä priorisointi: mitä rakennuksella tavoitellaan, miksi se tehdään. Onko rakennuksen hiveltävä kaupungin päättäjien tai suunnittelijansa egoa, onko sen oltava mahdollisimman halpa tai rakennetaanko rakennus ilmastonmuutosta varten?

Mielestäni rakennus tulee tehdä ainoastaan sen loppukäyttäjiä varten. Rahoittajan tulee taata loppukäyttäjille turvallinen ympäristö. Ilmastonmuutoksenkaan varjolla tämä ei saa unohtua, vaan ihmisten tulee voida luottaa sekä päättäjiin että rakentajiin.

Käytännön rakentamisen periaatteena taas kantaa ainoastaan ohje: Tee toiselle niin kuin itsellesi tekisit. Siis rakenna priimaa.

Huono rakentaminen on kestämättömän kulutuskulttuurimme yksi ilmentymä. Sen muuttaminen vaatii perinpohjaista peiliin katsomista kaikilta osapuolilta. Myös lainsäätäjien ensisijainen tehtävä on tukea tervettä rakentamista ja loppukäyttäjien hyvinvointia, ei palvella rakennusmateriaalivalmistajien myyntiä tai ilmastonmuutosta.

Palatakseni vielä alussa esiin nostamiini rakennuksiin. Kumpaakaan ei tehty kulutuskulttuurin ehdoilla. Kumpikin tehtiin kestämään ja palvelemaan käyttäjiensä onnea ja menestystä.

Kirjoittaja on FT, vapaa kirjoittaja ja hyvinvointivalmentaja.