Olenko väärässä, jos väitän, että suomalainen urheilutapahtuma on hajuton, mauton ja väritön? – Seurojen markkinointipäälliköiden kannattaisi hakea oppia vaikkapa Torontosta

Vierailin juhlapyhät ison meren toisella puolella. Tapojeni mukaan urheilua en kuitenkaan jättänyt, vaan kävin seuraamassa useamman lajin otteluita maailman kovimmiksi kutsutuissa liigoissa.

Vaikka nyt en voi sanoa nauttivani hirvittävästi esimerkiksi lätkästä tai koripallosta, enkä varsinkaan television välityksellä lähetettyinä, oli ottelutapahtumat muovattu Kanadassa viimeisen päälle viihdyttäviksi ja tyylikkäiksi. Oman seuran väri tai logo näkyi lähes jokaisella katsojalla vaatetuksessa, ja mielenkiintoista seurattavaa riitti niin lapselle kuin vaarille koko ottelun ajan.

Seurojen fanituotteet olivat oikeasti tyylikkäitä, eikä sellaisia retkuja, jotka joutavat ensimmäisen pesukerran jälkeen keittiöräteiksi.

Matkiminen tai kopioiminen on tylsä tapa tuottaa omaa juttuaan, mutta pahaa ei tekisi, jos jokaisen kunnianhimoisen suomalaisen seuran markkinointipäälliköt lennätettäisiin vaikkapa Torontoon katsomaan, kuinka viihdyttävä ottelutapahtuma tehdään.

Tietenkään Suomessa ei esimerkiksi toimisi tuoppien vieminen katsomoon, kun saattaisipa joku nuijaksi haukuttu tuomari saada sellaisesta päähänsä. Mutta uusia ja järkeviä ideoita markkinointipäälliköt varmasti saisivat.

Olenko väärässä, jos väitän, että suomalainen urheilutapahtuma on hajuton, mauton ja väritön? Tuskinpa. Pidän itseäni urheilun suurkuluttajana, mutta jos minulla olisi käytettävänä sadan euron budjetti, jolla veisin perheen viihtymään, ei tarvitsisi kahta kertaa miettiä suomalaisten urheilutapahtumien ja elokuvien väliltä. Elokuvat voittaisivat aina. Huonommatkin sellaiset.

Varmasti peli ja sen laatu ovat monelle katsojalle keskiössä, mutta itsestäänselvyytenä sitä ei saa pitää. On olemassa myös muunlaisia kohdehenkilöitä, joita seurat voisivat ajatella panostamalla ottelutapahtumaan.

On tapana uskoa, että ihmiset menevät katsomaan voittavaa ja menestyvää joukkuetta. Toki tämä pitääkin jossain määrin paikkansa, mutta luulenpa (ja osittain myös tiedän), että monet menevät urheilutapahtumiin myös viihtymään. Ennen kaikkea perheet, joissa on vielä pieniä lapsia. Jos oma tuote on hajuton, mauton ja väritön, on syytä turha hakea omaa pesäänsä kauempaa. Ja vanhan sanonnan mukaanhan asiakas on aina oikeassa.

Tottahan sekin on, että joillekin riittää vielä pelin laadun lisäksi kämänen, kaasulta maistuva kahden euron jauhomakkara tukun halvimman sinapin tai ketsupin kanssa. Tai kahdeksan euron halpaolut muovituopista tunkkaisessa pubissa joko erätauolla tai puoliajalla nautittuna. Puhumattakaan pian vanhenevista irtokarkeista kasatuista pusseista.

Mutta niin pitkään kuin nämä ovat se, mitä seuroilla on tarjottavana koko perheen tapahtumassa, tuntuu jonniinjoutava nurina yleisömääristä lähinnä tekopyhältä asiakkaan aliarvioimiselta.

Kirjoittaja on urheilumaailmasta kiinnostunut ex-ammattijalkapalloilija, nykyinen PK-37:nedustusjoukkueen päävalmentaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.