Olisi ehkä viisasta kunnioittaa edellisen eduskunnan ja kansalaisten uskoa siihen, että eduskunnan tekemät päätökset ja kirjaukset toteutuvat

Koko kansan presidentiksi noussut Sauli Niinistö lähestyi eduskuntaa Hallitusmuoto 100 -juhlaistunnossa kahden teeman kautta: luottamus ja osallisuus. Nämä sanat sinänsä ovat kuluneita, mutta niin se vaan on, että Suomi ei olisi Suomi, jos enemmistö ei toimisi näiden sanojen sisällön määräämällä tavalla.

Presidentin sanoma oli selvä. ”Useasti ajatus jää siihen, että perusoikeuksien toteuttaminen on yhteiskunnan velvollisuus ja kansalaisen oikeus. Mutta myös kansalaisilla on velvollisuus toinen toisiaan kohtaan, toisen yksilön perusoikeuden kunnioittamiseen. Ei jää jäljelle omaakaan oikeutta, jos ei muiden oikeutta pidetä arvossa”, opasti presidentti hiljaista salia.

Eduskuntaryhmillä on valtakunnan päätöksenteossa iso merkitys, varsinkin hallituspuolueiden eduskuntaryhmillä. Ne osallistuvat oman puolueensa ministerien valintaan ja linjaavat isoja asioita. Aika ajoin kannattaa myös makustella ministeri-sanan alkuperäistä merkitystä. Se perustuu latinan sanaan minus, mikä tarkoittaa vähempää tai vähemmän.

Ranskassa ministre tarkoittaa lähettiä tai Herran palvelijaa. Kokemuksesta voin sanoa, että ministeri joutuu – ennemmin tai myöhemmin – vaikeuksiin, jos ei muista kuka lähetti asialle ja kuka on isäntä.

Liikenneministeri Sanna Marin aloitti syyskauden räväkästi pitämällä pari tiedotustilaisuutta, jotka muuttivat edellisen eduskunnan linjauksia. Ensin hän perui jo hyväksytyn kevytautolainsäädännön voimaantulon ja heti perään heitti itäiseen Suomeen suuntautuvat radat pois suunnittelurahojen jakolistalta.

Yksityiskohdilla ei niin väliä, mutta aikamoinen pettymys tämä oli kaikille niille kansanedustajille, jotka saivat edellisessä eduskunnassa nostettua nopeat raideyhteydet Itä-Suomeen yhtä arvokkaiksi kuin maan pääradan ja Turun tunnin junan.

Siinä ei ole mitään uutta, että hallitus ja sen ministerit tekevät mitä huvittaa. Mutta jollakin tavalla olisi ehkä viisasta kunnioittaa edellisen eduskunnan ja kansalaisten uskoa siihen, että eduskunnan tekemät päätökset ja kirjaukset toteutuvat. Muutenhan koko parlamentarismi alkaa perustua kaunaan ja koston kierteeseen.

Kenenkään ei pidä kuitenkaan luulla, että ministeri Sanna Marin olisi omin päin liikkeellä torpatessaan itäratojen hankeyhtiön tai kevytautolainsäädännön voimaantulon. Ei, kaikki liikenneministerin ikävät linjaukset ovat hallituspuolueiden hyväksymiä. Tässä tulee nyt lunta tupaan kahdesta suunnasta, sillä juuri ennen Juha Sipilän hallituksen eroa olimme perustamassa itäratoja varten hankeyhtiötä. Sen perustaminen ei oikeuskanslerin mielestä enää ollut mahdollista hallituksen kaaduttua.

Ei jää jäljelle omaakaan oikeutta, jos ei muiden oikeutta pidetä arvossa, totesi siis presidentti. Eduskuntaryhmät ovat ministereiden isäntiä. Käsiteltiinkö esimerkiksi itäratojen kohtaloa hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä vai ovatko ministerit päättäneet asioista keskenään? En tiedä, eikä se minulle kuulukaan, mutta haluan vaan puolustaa eduskuntaryhmien oikeutta päättää asioista.

Kirjoittaja on iisalmelainen kansanedustaja (kok.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.