Olisi mielenkiintoista tietää se järkeily, jolla sateesta tehdään uhka silloin, kun kasvit ja maat huutavat janoaan

Suomi on tietoyhteiskunta, jossa asiantuntijoilla on tärkeä rooli. Kun jossakin isossa asiassa alkaa ilmetä koko kansaan vaikuttavia ikävyyksiä, käännytään asiantuntijoiden puoleen. Päättäjät ja kansa haluavat kuulla heitä. Tietäjät tulevat julkisuuteen, selvittävät ja analysoivat faktoja, kantavat huolta yleistilanteesta ja pohtivat selviytymiskeinoja.

Asenteettomasti ja asiassa pysyen he jakavat tietoa. Täyspäisen on vaikea edes kuvitella lehtihaastattelua, jossa ekonomisti hykertelisi tyytyväisyyttään siitä, että valtionvelan nopea kasvu jatkuu myös ensi vuonna. Yhtä mahdotonta on ajatella epidemiologin A-studiossa riemuitsevan, että tulevalla viikolla saatetaan päästä ennätyslukemiin koronatartuntojen määrissä.

Yksi poikkeus näyttää olevan. Sään asiantuntijat. Meteorologeja eivät huolet paina. Ainakaan mediaesiintymisissään.

Rutikuiva alkukesä sai tänä vuonna jatkokseen piinaavat helteet. Niiden yhteisvoima oli jo saanut sinilevät kukkimaan ja haihduttanut toiveet hyvästä vilja- ja nurmisadosta. Silti saimme meteorologilta lupauksen, että lämpö hellii meitä vielä ensi viikonkin. Vaikka ennuste korkeista lämpötiloista oli kylmä fakta, esittäjälleen se oli lämmin ilosanoma. Lämpöennätyksen himoa oli vaikea peitellä.

Sama toissa kesänä. Sietämätön paahde oli kuivattanut kaivoja, sytyttänyt metsäpaloja, vienyt marjasadot. Vanhuksia läkähtyi kuoliaaksi. Mikään näistä piinoista ei estänyt television sääennustajaa hymyn hyytymättä selostamaan, että vielä alkuviikko saadaan koko maassa nauttia paisteesta ja helteestä, mutta sen jälkeen meitä uhkaa lännestä lähestyvä saderintama.

Olisi mielenkiintoista tietää se järkeily, jolla sateesta tehdään uhka silloin, kun kasvit ja maat huutavat janoaan. Silloin, kun eläimet turhaan etsivät juotavaa kuivuneista puroista ja lähteistä.

Ketä tai mitä sade uhkasi? Ehkä ennustajaa itseään. Ihminen hänkin on. Asiantuntijaroolissaankin hän lipsahti värittämään tietoa omilla ja elinpiirinsä toiveilla.

Mutta on asiassa syvempikin juonne. Mediassa esiintyvät säätieteilijät ovat, kai työnantajansa tahdosta, luisuneet sääviihdyttäjiksi. Viihteen palvelijan tehtävä on puhua viihteellä oleville ja vain heille. Sade on uhka niille, jotka löhöävät rannalla tai istuvat terasseilla sihijuomia nauttimassa. Heitä on velvollisuus varoittaa uhkaavasta vaarasta.

Tietenkin jokaisella saa olla, ja myös on, mielipide säästä ja vapaus sen kertomiseen. Siihen riittää nykymediassa niin paljon foorumeita, että soisi edes arvovaltaisimman pysyvän asialinjalla. TV-sää ei ole formaatiltaan eikä sisällöltään viihdettä. Se on tiedeohjelma, jossa esitetään laajaan mittausdataan ja sitä soveltaviin malleihin perustuva ennuste ilmankehän tulevasta käyttäytymisestä.

Tiedetulosten esittelyyn ei kuulu niiden arvottaminen hyväksi tai pahaksi sen mukaan, mitä joku toivoisi. Hellelukemiin ei päästä eivätkä sateet uhkaa. Niitä vain tulee jos on tullakseen.

Kirjoittaja on aprikointia harrastava kesäiisalmelainen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.