Olisin valmis maksamaan satasia yhdestä vaatteesta, jos se oikeasti kestäisi käyttöä: miksi meille myydään tällaisena aikana näin kestämättömiä tuotteita?

Minulla on vaatekriisi.

Juuri hankkimani pitkähihaisen resorista purkautuu lanka.

Posti toi farkut, mutta heti paketin avatessani huomaan, että lahkeesta törröttää katkennut ommel.

Kesällä ostamani, muutamia kertoja pesussa käynyt paita on jo niin nuhjaantuneen näköinen, että se tuskin enää toista kesää näkee.

Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Ja nyt siinä pitkähihaisessa on reiän alkukin kainalossa.

Huono tuuri? Väärä pesuohjelma? Tuskin.

Ärsyttää. Ei niinkään se, että joudun ompeluhommiin vaan se, että tätä ei meinaa pystyä enää mitenkään välttämään.

Akryyli ällöttää. Muuntokuidut myös enimmäkseen ällöttävät. Ällöttää sellainen yltiöpehmeä kangas, jonka saumojen tietää kuroutuvan mutkalle heti ensimmäisessä pesussa ja jonka pinta täyttyy karkeasta nypystä.

Ällöttää huolittelematta jäänyt pikamuoti. Siltä yritän vaatekaappiani viimeiseen asti suojella, mutta töppäyksiä sattuu. Ahdistaa aivan vietävästi heittää muutaman kerran käytettyä pois. Mietin räsyihin hukkuvaa palloamme.

Miksi meille myydään tällaisena aikana näin kestämättömiä tuotteita? Tai oikeastaan: miksi ostamme niitä?

Mistä löytäisin villapaidan, joka on oikeasti villaa?

Yhden asian olen kriisissäni päättänyt: ostan suomalaista ja Suomessa valmistettua aina kun se vain on mahdollista.

Tampereella asuessa mahtavaa oli se, että aivan naapurissa oli vaatekauppa, jossa vaatesuunnittelijat kauppasivat itse suunnittelemiaan, lähellä tehtyjä vaatteita ja asusteita. Ne ovat edelleen, vuosien jälkeen käytössä. Eivätkä ole menneet miksikään, ennemminkin muokkaantuneet käytön myötä mukavammiksi.

Asiakkuus jatkuu verkkokaupan välityksellä. Ja onhan nyt mahdollista hankkia täällä Ylä-Savossa suunniteltua ja tehtyä.

Valmistus kotimaassa ei tietenkään ole este sille, etteikö vaatteessa voisi olla esimerkiksi valmistusvirhettä. Vielä en kuitenkaan ole joutunut pettymään. Ja jos ongelmia tulisi, olisi helppo ottaa yhteyttä valmistajaan.

Äidiltä olen oppinut, että köyhä ostaa kallista. Tuo moneen kertaan kuultu lausahdus kääntyy päässäni muotoon ”Fiksu katsoo, mitä ostaa, ja lopulta säästää”.

Olen esimerkiksi valmis maksamaan satasia Suomessa valmistetusta kunnon neuletakista. Kun vaate kestää käyttöä vuosia, luultavasti se maksaa itsensä takaisin, kun ei tarvitse ostaa joka talveksi uutta. Samalla tulen oikeasti miettineeksi, tarvitsenko edes koko neuletakkia.

Vertailen ja säästän. Luonto ennen kaikkea kiittää.

Satasia voi toki helposti maksaa kertakulutuskamastakin. Tässä auttaa näppituntuma: Miltä materiaali tuntuu käsissä, näyttääkö tuote huolellisesti tehdyltä? Mitä lukee vaatteen nurjalla puolella pikkulapussa pikkupräntillä?

Kun kerran on ostanut hyvää, kannattaa hankkia samalta firmalta toistekin. Jos on saanut huonoa, jättää suosiolla toiste hankkimatta tai vähintään antaa palautetta.

Minulle harkitusta ostoksesta tulee luottovaate. Sen voi heittää päälleen mitään miettimättä. Se päällä on turvallinen mieli ja varma olo.

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien tuottaja.