Päivä pelastui, maanteiden ritareita on olemassa!

On ihanaa saada apua. Yllättäen, ja vieläpä ventovierailta.

Torstaina niin sattui kaksi kertaa, ja molemmat tapaukset pelastivat päivän.

Ensimmäinen tuli vastaan, kun olimme koulutusreissulla Kuopiossa työkaverin kanssa, määränpäänä kohde, jonka lähistöllä oli jo ennakkotietojen mukaan heikosti parkkipaikkoja. Kello alkoi olla melkein pykälässä, eli oli hieman kiire.

Mutta eikös mitä, vapaa paikka kadun reunassa. Auto parkkiin!

Kun tohelsimme ulos, viereiseltä pihalta huusi mies: ”Älkää ihmeessä siihen jättäkö, saatte sakot. Se on risteysalueella se teidän auto!”

Kappas, kappas. Niinpäs olikin, tarkemmin katsoen.

Auttavainen vinkki säästi meiltä sakkorahat.

Pitkän päivän jälkeen lähdin Iisalmesta kotimatkalle kohti Kiuruvettä, mutta heti Koljonvirran jälkeen auto rupesi kuulostamaan oudolta. Sitten tuntuikin oudolta.

Rullasin Kiuruvedentien levikkeelle, ja voi ei: rengas aivan lutterona.

Päivän vaiheet kiristivät jo päätä, tuskastutti.

Mutta eihän se auttanut tuskastella. Piti ruveta selvittelemään.

Peräkontista oli ensin ammennettava takapenkille isot läjät pahveja, muoviropposia ja muuta. Kun kierrätysjuttuja ei kerkeä aivan heti viedä keräyslaatikoihin, roskat ajelevat matkassa joskus pitkänkin aikaa.

Kaiken tavaran alta paljastui kunnollinen vararengas. Onneksi on tarpeeksi vanha auto, uusissa ei kuulemma sellaisia ole jemmassa.

Tunkkikin näytti potralta, mutta siihen homma tökkäsi. En saanut edes tunkkia irti pidikkeistään.

Kotoa kerrottiin kyllä puhelimessa korvaan ohjeita, mutta hankalaa oli.

Ja hyi, käsiin tarttui jotakin autorasvaa.

Takakontista löytyi muovihanskat, eriparia. Eipähän sotkenut rasva käsiä, mutta tunkki ei irronnut vieläkään.

Usein ajattelen olevani reipas ja tekevä, mutta nyt totuus paljastui. En osaa vaihtaa rengasta autoon.

Siinä seisoin levikkeellä. Hikisenä, toisessa kädessä sininen ja toisessa läpinäkyvä muovihanska. Auto täynnä kierrätysroskaa.

Keulaan jäniskolarissa kerran tulleen lohkeaman paikkana olevan ilmastointiteipin rispaantuneet reunat lepattivat tuulessa surumielisesti.

Että osasikin olla nihkeä tilanne.

Sitten levikkeelle pysähtyi auto.

”Tarvitsetko apua”, kysyi nuori mies.

Kyllä tarvitsin.

Mies vaihtoi renkaan hetkessä. Jutteli ystävällisesti ja nosti korjauskelvottomaksi ajamani vanhan renkaan takakonttiin.

Fiksu, osaava ja huomaavainen ihminen. Sellaisia ihmiset voivat olla. Ja usein ovatkin.

Kiitin tätä Kiuruvedentien ritaria onnellisena ja helpottuneena tietysti jo siinä sillä hetkellä, mutta kiitos vielä uudelleen!

Ja mitä opimme tästä kaikesta?

Vaikka liikenteestäkin puhuttaessa päällimmäisenä on usein törttö käytös ja piittaamattomuus, ei se ole koko totuus.

Me todella voimme pelastaa toistemme päivän, joskus vaikka hengenkin.

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien tuottaja.