Pienet padot ja voimalat pitäisi murtaa kaikkialla Suomessa – "Antaa vesien virrata vapaasti"

Reilu viikko sitten maa- ja metsätalousministeriö julkaisi melkoisen uutisen, kun se kertoi valtion osallistuvan Hiitolanjoen ennallistamishankkeeseen. Tätä kolumnia torstaina kirjoittaessani uutisoitiin myös, että Suomen pohjoisimman vesivoimalan lakkauttamista selvitetään Inarissa.

Laatokkaan laskeva Hiitolanjoki on Suomen ainoa joki, jossa esiintyy täysin luonnonvarainen järvilohikanta. Nyt lohen ja muiden kalojen nouseminen Suomen puolelle on tyssännyt patoihin, jotka ovat rakennettu aikoinaan sähköä tuottamaan.

Kun Hiitolanjoki saadaan ennallistettua, on vaelluskalakantojen luontainen lisääntyminen mahdollista. Tämä mahdollistaa tulevaisuudessa myös enemmän kireitä siimoja vapaa-ajankalastajille, kun aika on valmis. Samoin käy Inarissa, jos suunnitelmat toteutuvat.

Viimeisimpien vuosien aikana kalareissuilla kulkiessani olen pohtinut vesistöjemme ja erityisesti koskiemme kuntoa. Usein mieleeni hiipii myös kalastuksen sääntely.

Aikoinaan Savostakin on kalastettu muun muassa Maaningan Viannankoskelta Ruotsin hoviin jaloja kaloja, mutta nyt nuo ajat ovat muisto vain. Kosket on perattu ja padottu sekä maa- ja metsätalous samentanut vetemme. Toisaalta ilman ihmisen ehdoilla tapahtunutta elinkeinojen harjoittamista olisi täällä Ylä-Savossakin ollut vuosisata sitten kovin ankeaa.

On kuitenkin surullista, että edeltävien sukupolvien elinkeinojen harjoittaminen on tuhonnut niin monta vettä meillä kuin muuallakin Suomessa. Maailman vesiin ja vesipulaan en tässä kirjoituksessa tohdi surussani mennä. Puhtaasta vedestä kamppaillaan jo nyt ja tullaan kamppailemaan tulevaisuudessa entistä rajummin: puhdas vesi ei ole elämän elinehto ainoastaan kaloille.

Nyt ajat ovat kuitenkin toiset ja kunnianhimoisilla toimenpiteillä koskia saadaan ennalleen, kuten Hiitolanjoki osoittaa. Pienet padot ja voimalat tulisi murtaa kaikkialla Suomessa ja antaa vesien virrata vapaasti. Investointeja ei ainakaan pienempiin voimaloihin tarvita.

Inarissakin vanhan voimalan lopetusta puoltavat vaelluskalojen elinolojen parantamisen lisäksi taloussyyt. Antaa isojen voimaloiden ja suurten padottujen jokien jauhaa sähköä, kun kerran niiden vesistöt ovat aikoinaan myllätty.

Pienempien voimaloiden purkaminen ja jokien ennallistaminen vaatii eri toimijoiden laajaa yhteistyötä, onhan tässä kyse myös jo kerran saavutetusta edusta sähkömyllyn muodossa. Hiitolanjoki on oiva esimerkki siitä, että yhteistyö ja joen ennallistaminen on mahdollista. Rahaa ja vaivaa se toki vaatii.

Eikä yksin jokien ennallistaminen auta. Maa- ja metsätalouden suhteen on menty jo vuosia oikeaan suuntaan, mutta tälläkin saralla on vielä paljon tehtävää, ettei yhtään ojaa perata liian lähelle vesistöä tai ravintoaineita päädy järviin.

Myös säätelemällä ammattimaista ja vapaa-ajan verkkokalastusta mahdollistamme yhä useamman jalokalan nousemisen kutemaan. Tämä paitsi kasvattaa kalakantoja, myös nostaa saaliin mahdollisuutta muille kalastajille. Kalastajat taas tuovat palveluita käyttäessään rahaa alueelle, minkä myötä virvoittavat virrat ulottuvat rantapenkkoja pidemmällekin – myös tuleville sukupolville.

Kirjoittaja on Iisalmen kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.